Esimerkissä kuvaillut tilanteet heijastelevat hyvin eri sukupuoliin liitettyjä odotuksia. Tytöt saatetaan nähdä kypsempinä ja vastuuntuntoisempina kuin pojat, joiden ajatellaan tarvitsevan nopeasti puuhaa, johon purkaa energiaansa.1
Oletukset ovat haitallisia kaikille sukupuolille. Toiset lapset voivat tulla toistuvasti saaneeksi erivapauksia, jos kasvattaja ei ole johdonmukainen ja tasapuolinen lapsille ohjeistuksia antaessaan. Tällaiset oletukset muodostuvat ”itsestäänselvyyksiksi”, joita lapsen voi olla hankala kyseenalaistaa. Arjessa jatkuvasti toistuessaan ne muodostavat lapsille käsityksiä siitä, millaiset roolit itselle ja toisille ovat mahdollisia.
Esimerkiksi tyttöjen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, etteivät he välttämättä tule kyseenalaistaneeksi järjestystä, jossa poikien tarpeet tulevat ennen heidän tarpeitaan.2 Vaarana on, että kiltisti sääntöjä noudattavat lapset sukupuolesta riippumatta eivät saa riittävästi tai ollenkaan myönteistä huomiota.3 Rutiininomaiset työtavat eivät välttämättä aina ota huomioon lapsen yksilöllisyyttä tai kannusta lapsia tasapuolisesti toisia huomioivaan käytökseen, asioihin, jotka kuuluvat suomalaisen varhaiskasvatuksen peruspäämääriin.4
Siivouskello kasvattajan apuna
Samanlainen esimerkki siivousvaatimusten suhteen löytyy myös Folkhälsanin päiväkotiprojektista: siivouskäskyjen noudattamatta jättäminen toi ryhmän pojille palkinnon, kun kasvattaja ja yksi ryhmän tytöistä korjasivat leikkijöiden jäljet kokonaan.5
Kasvattajalla on velvollisuus huomioida niin sanotut totunnaiset vastuunkantajat, ne lapset, jotka auttavat ja hoitavat asioita toistenkin puolesta. Toisaalta lapselta voi myös evätä hänen oikeuksiinsa vedoten vapaavalintaisen avustusvuoron, koska näillä vuoroilla on usein tapana kasautua samoille yksilöille. Jokaiseen ryhmään muodostuu helposti rooleja, joissa tietyt, aktiiviset vastuunkantajat saavat enemmän aikuisen luottamusta osakseen, jolloin toiset lapset vetäytyvät jo valmiiksi näistä tilaisuuksista.
Folkhälsanin päiväkotiprojektissa päädyttiin käyttämään siivouksen alkamisesta kertovaa soittokelloa. Kellon tai tunnusmusiikin käyttäminen ohjeistamisessa sopii lapsen maailmaan. Kellon ääni tai tietty musiikki on lapselle miellyttävämpi signaali toimintaan ohjautumisesta kuin kasvattajan sanallinen ohjeistus. Se on myös tasa-arvoinen: kellon äänen kaikki kuulevat samalla tavoin eikä ohjeistuksessa ole eroja esimerkiksi äänensävyn suhteen.
Moninaisten esikuvien tärkeys
Sukupuolittuneisuus saattaa näkyä paitsi siinä, miten lapsia ohjataan sukupuolen perusteella tiettyjen toimintojen tai harrastusten pariin, myös siinä, miten eri sukupuolta olevat kasvattajat toimivat työyhteisössä. Miesten työllistyminen varhaiskasvatusalalle moninaistaa kasvattajien kirjoa ja osaltaan purkaa sukupuolirooleja liittyen hoivaavuuteen, mutta tasa-arvoista se ei automaattisesti vielä varhaiskasvatuksesta tee.
Tasa-arvoinen varhaiskasvatus ei ole kiinni kasvattajan sukupuolesta, vaan asenteista ja arvoista. Kun työyhteisöön tulee vähemmistössä olevan sukupuolen edustaja työntekijäksi, on vaarana, että työnjako toteutetaan työyhteisössä perinteisen sukupuolittuneesti. Esimerkiksi mieskasvattaja saattaa ottaa vastuulleen kuin automaattisesti jalkapallotuokiot ja naiskasvattaja käsityöt.6
Moninaisissa rooleissa toimiminen vaatii kasvattajalta kykyä ja uskallusta ylittää myös omia mukavuusalueitaan. Sen kautta kasvattaja viestittää lapsille, ettei sukupuoli määrittele rajoja toiminnalle tai ihmisen ominaisuuksille.
