Kasvattajan on hyvä pitää mielessä, että draamaan voi osallistua monella eri tavalla. Kaikille lapsille ei ole luontaista lähteä aktiivisesti kokeilemaan rooleja, vaan osa lapsista tarvitsee pidemmän ajan totutella uuteen työtapaan ja katsoa sitä hetken sivusta ennen kuin lähtevät itse mukaan. Kasvattaja voi kysyä Eevalta ja Jereltä, miksi he eivät halua osallistua ja keskustella heidän kanssaan. Hän voi antaa lapsille luvan tarkkailla toimintaa sivusta. Tasa-arvo tarkoittaa lasten kohtaamista yksilöinä ja heidän erilaisten tarpeidensa huomioimista, joten kasvattaja voi toiminnallaan vaikuttaa siihen, kokevatko lapset tulevansa kuulluiksi.1
Kasvattaja voi helposti tulkita Eevan haluttomuuden osallistua dinosaurusleikkiin siten, että tämä arkailee osallistua leikkiin, koska saattaa kokea sen liian ”poikamaisena”. Jeren kohdalla tulkinta voi olla toinen, hänen vetäytymistään saatetaan selittää väsymyksellä tai muilla tunnetiloilla. Draamassa lapsi voi oppia ja omaksua asioita elämyksellisesti ja kokonaisvaltaisesti leikin kautta. Draamassa toimitaan yhtä aikaa sekä kuvitteellisessa että todellisessa maailmassa, jolloin asioita voi tutkia samanaikaisesti omana itsenään ja roolihahmon kautta.2
Draamassa kokeillaan erilaisia rooleja, joten draaman avulla voidaan luontevasti lasten kanssa tutkia monenlaisia tapoja liikkua, puhua, toimia, ajatella ja tuntea. Sukupuolisensitiivisyyden kannalta draama tarjoaa keinoja kokeilla käytännössä monipuolisesti niitä asioita, jotka nähdään perinteisesti tyypillisinä vain toiselle sukupuolelle. Näin lapset saavat kokeilla ilmaisumuotoja, joita eivät välttämättä muuten kokeilisi.
Jos kasvattaja tulkitsee lapsen vetäytymisen lapsen sukupuolen perusteella, se vaikuttaa helposti hänen suhtautumiseensa. Lapselta itseltään voi kysyä, miksei tämä halua osallistua. Jos kyseessä sitten olisikin Eevan mielestä liian ”poikamainen” leikki, siitä voi syntyä hyvä ja hedelmällinen keskustelu lasten kanssa siitä, mitä lapsi näkee eri sukupuolille sopiviksi leikeiksi.
Erilaiset tyylit osallistua draamaan
Draaman luonteeseen kuuluu, että oppiminen tapahtuu sekä ulkoisena toimintana että mielen sisäisenä prosessina ja jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua draamaprosessiin itselleen luontevalla tavalla. Draamaan osallistumisen tapoja on eroteltavissa neljä erilaista. Puhujat ovat tyypillisesti aktiivisia ja reagoivat nopeasti. Käsittelijät kuuntelevat tarkasti ja esittävät kysymyksiä ja kommentteja. Osallistuvat tarkkailijat kokevat draaman voimakkaasti, vaikka eivät tuo itseään esille. Kuuntelijoille on luontevinta seurata toimintaa sivusta ja ottaa siitä itselleen oleelliset ja tärkeät asiat.3 Puhuja-lasten kanssa kasvattajan on helppoa tehdä draamatyöskentelyä, koska he keksivät tarinaa eteenpäin ja lähtevät aktiivisesti mukaan toimintaan.
Yksilöllisen kohtaamisen kannalta on tärkeää, että ryhmän kaikki lapset kokevat tulevansa hyväksytyiksi omana itsenään. Kasvattajan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että mahdollistaa kaikkien lasten osallistumisen ja kannustaa kaikkia lapsia osallistumaan draamaan heidän yksilöllisen rytminsä mukaan.
Monipuolinen draamaleikki
Draamaleikki on lapsen ja aikuisen yhteistä leikkiä, jossa on kasvatukselliset tavoitteet. Ohjaaja johdattaa draamaleikkiin esimerkiksi kertomalla tarinan ja leikkii usein mukana jossakin roolissa. Yhteinen tarina ja leikki sitoo ja motivoi lapsia toimintaan ja lapset voivat toiminnallaan vaikuttaa draamaleikin sisältöön.4 Kasvattaja voi innostaa lapsia mukaan ilmaisuharjoituksiin syventämällä draamatarinaa. Yhdessä voidaan esimerkiksi tutustua dinosauruksiin tai rakentaa dinosauruksille kotipesä. Tunnelman luominen vaikkapa musiikin tai valaistuksen avulla innostaa lapsia osallistumaan draamaleikkiin, jossa tuttu huone muuttuu kuvitteelliseksi tilaksi.
Draamaleikissä kaikkia lapsia kannattaa rohkaista ilmaisemaan itseään monipuolisesti. Kasvattaja antaa kaikille lapsille mahdollisuuksia kokeilla erilaisia puhetapoja, äänenvoimakkuuksia, ruumiinkieltä, liikkeitä ja eleitä. Pojille sallitaan helposti suurempi tilankäyttö ja heitä kannustetaan aktiivisuuteen tyttöjä enemmän, kun taas tyttöjä kehotetaan olemaan varovaisia, mikä saattaa vähentää tyttöjen halua kokeilla uusia asioita.5 Tärkeintä olisi kiinnittää päiväkodissa huomiota siihen, kuinka rohkaista ja tukea lapsia yksilölliseen kasvuun ja kehitykseen ja kuinka tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet eri toimintoihin kaikille lapsille.6
