Kuten edellä esitetyssä esimerkissä, on valitettavaa mutta todellisuutta että osa työntekijöistä saattaa tulla toisinaan vähätelleeksi tiettyjen lasten kokemaa kiusaamista. Kiusatun lapsen voidaan ajatella liioittelevan tai tiettyyn kiusaajaan vaikuttaminen toimimalla johdonmukaisesti voidaan kokea niin haasteelliseksi että siltä on helpompi ummistaa silmänsä.1
Kiusaaminen ilmiönä mielletään erityisesti koulumaailmaan liittyväksi. Koulukiusaaminen on vakiintunut termi, päiväkodissa tapahtuvasta kiusaamisesta on puhuttu julkisuudessa vähemmän. Folkhälsanin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kiusaamisen ennaltaehkäisyhankkeessa (2009–2010) saatiin kuitenkin tuloksia, joiden perusteella on syytä pohtia vakavasti varhaiskasvatuksen merkitystä kielteisten kehityspolkujen katkaisemisessa niin kiusattujen kuin kiusaajienkin kohdalla. Jo varhaiskasvatusiässä muodostuvat kiusaajan ja kiusatun roolit jäävät helposti pysyviksi.
Mikä on kiusaamista?
Kiusaamiseen puuttumista ja sen ennaltaehkäisyä saattaa haitata se, ettei kasvattaja erota, milloin on kyseessä riita, konflikti tai varsinainen kiusaaminen. Kiusaamisen epäsuoria muotoja voi olla vaikea havaita ilman tilanteen tietoista ja tarkkaa havainnointia.2 Vallan epätasainen jakautuminen tilanteessa lasten välillä antaa eväät kiusaamiseksi nimetylle toiminnalle. Kiusaaminen voi olla suoraa, eli toisen haukkumista tai fyysisesti alistamista, tai epäsuoraa, kuten manipulointia tai ryhmän ulkopuolelle jättämistä.
Teeman haasteellisuus kasvattajan näkökulmasta kävi ilmi myös Naisasialiitto Unionin videointiaineistossa. Nauhalta näkyi useita kiusaamistilanteita, joissa kiusattuina oli eri sukupuolta olevia lapsia joiden persoonallisuutta voisi kuvata termillä niukan ilmaisun temperamentti.3 Lapset eivät siis ole lähtökohtaisesti tasa-arvoisessa asemassa sen suhteen, millainen on lapsen tietoisuus omasta koskemattomuudestaan.
Videoilta havaitut, kasvattajilta piiloon jääneet kiusaamistilanteet sisälsivät toisen lapsen kehon koskemattomuuden loukkaamista, tavaroiden luvatonta haltuun ottoa tai aikuisen manipulointia kiusattua syyllistävään suuntaan. Videoaineiston katselun myötä kasvattajille avautui mahdollisuus saada yksityiskohtaisempaa tietoa lasten välisistä sosiaalisista suhteista ja valta-asemista sekä vahvistaa kiusattujen lasten itsemääräämisoikeutta.
Lasten kiusaaminen tutkimusten valossa
Yksi tyypillisimmistä sukupuoleen ja kiusaamiseen liittyvistä yleistyksistä on se, että eri sukupuolta olevat lapset kiusaisivat merkittävästi eri tavalla. Päiväkodin työntekijät saattavat nähdä eri sukupuolta olevien lasten tavoissa kiusata enemmän samankaltaisuuksia kuin esimerkiksi vanhemmat. Päiväkodin kiusaamistilanteiden osalta on havaittu, että kaikki lapset sukupuolesta riippumatta käyttivät kiusaamiskeinona ryhmän tai leikkien ulkopuolelle sulkemista. Tutkimusten perusteella on todettu, että kiusaamistilanteissa on osallisina useammin poikia kuin tyttöjä.4
Vuonna 2013 osana Kiva Koulu -hanketta tehty psykologian väitöskirja5 toi esille sukupuolirakenteen merkityksen kiusaamistilanteissa. Tutkija Miia Sainio havaitsi, että eri sukupuolten välisissä kiusaamistilanteissa kiusattu saattoi usein olla henkilö, jota pidettiin koululaisten keskuudessa suosittuna. Havainto rikkoo perinteistä uhrikuvaa sosiaalisesti arasta ja ujosta kiusatusta. Kiusattuja puolustivat lähinnä samaa sukupuolta olevat ikätoverit. Jos kyseessä oli eri sukupuolta oleva kiusaaja, kiusaamisen psyykkiset seuraukset saattoivat olla kiusatulle pahemmat.
Aikuisen hyväntahtoinen lohduttelu tai kiusaamisen kuittaaminen piilotetuksi tykkäämiseksi ei anna kiusatulle välineitä toimia tilanteessa.6 Kiusaamisen selittäminen tykkäämisen osoitukseksi tekee joidenkin lasten välisestä kiusaamisesta niin normaalia, ettei aikuinen välttämättä tule kiinnittäneeksi siihen tarpeeksi huomiota. Lue lisää eri sukupuolta olevien lasten ystävyyden tukemisesta tästä.
Yhteiskunnan normit kiusaamisen taustalla
Miksi kiusatuiksi tulleet olivat sukupuolesta riippumatta kuitenkin enemmän suosittuja kuin syrjittyjä? Sainion7 mukaan syy saattaisi löytyä siitä, että näillä lapsilla on ominaisuuksia, jotka koetaan lasten toisessa vertaisryhmässä arvokkaiksi tai tavoiteltaviksi. Tämä voi liittyä sukupuolelle ”epätyypilliseksi” nähtyyn käytökseen siten, että kovaksi ja kilpailunhaluiseksi mielletty tyttö tai herkkä ja välittävä poika uhkaavat toisen vertaisryhmän arvojärjestystä. Lapset kohtaavat kiusaamistilanteissa yhteiskunnan sukupuolittuneet normit, jotka määrittävät sitä, minkä ajatellaan olevan eri sukupuolille sallittua tai soveliasta.
Tyttö, joka on äänekäs ja tietoinen omista oikeuksistaan, saattaa törmätä ristiriitaisilta tuntuviin odotuksiin. Yleisesti ajatellaan, että tyttöjen olisi suotavaa ottaa enemmän tilaa ja sanoa avoimesti mielipiteitään, mutta kun niin tapahtuu, se koetaan häiritseväksi. Poikien taas toivotaan osoittavan herkkyyttään ja puhuvan tunteistaan, mutta liikaa puhumisen raja saattaa tulla yllättävän nopeasti vastaan.8
Kiusaamistilanteissa tyttöjen saattaa olla vaikea saada apua, koska heidän oletetaan olevan poikia verbaalisempia ja osaavan käsitellä tunnepitoisia tilanteita paremmin. Poikien välistä kiusaamista taas voi olla vaikea tunnistaa, jos keskinäinen nahistelu tulkitaan poikakulttuuriin luonnollisesti kuuluvaksi voimien mittaamiseksi tai vitsailuksi.
Sukupuoleltaan moninainen lapsi ylittää tytölle ja pojalle määritettyjä rajoja päivittäin, ja on siksi usein alttiimpi syrjinnälle kuin muut lapset. Jotta sukupuolinormien rajojen ylittämisen salliminen olisi osa päiväkodin arkea, tulisi moninaisten roolien näkyä keskusteluissa lasten kanssa, kuvakirjoissa ja teematuokioissa. Kiusaamistilanteissa on tärkeintä riisua valta kiusaajalta siten, ettei kiusatun lapsen itseilmaisuun kajota eikä sitä pyritä selittelemään tai piilottamaan. Lasta voikin kannustaa toteamaan potentiaaliselle kiusaajalleen ”olen tällainen, entä sitten?”.
Kaikki lapset eivät välttämättä ole tietoisia oikeudesta omaan koskemattomuuteensa eikä kaikilla ole tasavertaisia kykyjä puolustaa itseään tai saada aikuista ymmärtämään asiaansa. Siksi kiusaamisesta ja kaverin puolustamisesta tulisi keskustella päiväkodin arjessa toistuvasti niin kasvattajien kuin lastenkin kesken. Myös videoinnin avulla voi saada arvokasta tietoa siitä, keiden lasten kohdalla kiusaaminen jää kasvattajilta piiloon tai ketkä eivät osaa hakea apua.
