Eriarvoistavat käytännöt päiväkodeissa liittyvät joskus siihen, että lapsia kohdellaan eri tavoin sukupuolesta riippuen. Esimerkkitilanteessa pojat saivat vuoronsa jälkeen suunnata omiin leikkeihinsä ja tytöt jäivät velvollisuudentuntoisina odottamaan. Pojat siis oppivat, että sääntöjen rikkominen on sallittua, kun taas tyttöjä ei välttämättä muisteta palkita niiden noudattamisesta. Miksi pojille annetaan periksi? Miten käsitykset sukupuolille tyypillisistä toimintatavoista näkyvät esimerkissä?
Tyttö-poika-vuorotteluperiaate on yksi yleisistä tasavertaisuuteen pyrkivistä käytännöistä päiväkodissa. Kaikki saavat yhtäläisen mahdollisuuden osallistua samoihin toimintoihin, ja siksi vuoroihin perustuvat asiat ajatellaan tasa-arvoisen kohtelun kulmakiveksi.1 Kuitenkin tutkimuksissa on havaittu, että päiväkodin arjessa tytöt joutuvat usein odottajan rooliin.2
Vaikka viralliset käytännöt ja säännöt pyrkisivätkin lasten tasavertaiseen kohteluun, se ei välttämättä riitä, kuten esimerkkitilanteesta voi havaita. Epätasa-arvossa on usein kyse epävirallisista ja huomaamattomista säännöistä, joita ryhmässä on totuttu noudattamaan, ja siksi niitä ei muisteta aina kyseenalaistaa. Ääneen lausumattomat säännöt saattavat rakentaa eri sukupuolille erilaisia odotuksia ja mahdollisuuksia, jolloin ne myös tuottavat sukupuolten välistä epätasa-arvoa.3
Energiset pojat ja kuuliaiset tytöt?
Tytöt jäävät poikia useammin sivurooliin ja heitä palkitaan kuuliaisuudesta ja sääntöjen noudattamisesta – ei niinkään aktiivisesta tilan ottamisesta.4 Toisaalta tyttöjen tunnollisuus jää usein myös piiloon. Sitä pidetään niin itsestään selvänä ja tytöille ominaisena, ettei siitä tarvitse erityisesti palkita. Itsestäänselvyys tekee toiminnasta näkymätöntä: se ei herätä reaktioita, paitsi silloin, jos joku odotusten vastaisesti rikkoo normia.5
Poikien kärsimättömyys saattaa saada osakseen ihailua, koska sen nähdään olevan osoitus vahvasta tahdosta. Kärsimättömyyttä ei siis ensisijaisesti tulkita sääntöjen rikkomisena, vaan määrätietoisena oman tahdon ilmaisuna. Koskeeko tulkinta määrätietoisuudesta yhtäläisesti kaikkia lapsia? On syytä pohtia, onko tilanteesta ilman lupaa poistuva tyttö ajatuksissamme yhtälailla vahvatahtoinen vai vain huonokäytöksinen. Totuttuun tyttörooliin kuuluu empatia. Tyttöjen oletetaan ikään kuin luonnostaan osaavan huolehtia muiden tarpeista.
Erilaisissa vuorovaikutustilanteissa lapset huomaavat saavansa positiivista vahvistusta toimiessaan odotusten mukaisesti. Näin on myös sukupuoleen liittyvien odotusten kohdalla. Kohtelulla on vaikutusta lasten minäkuvaan ja siten myös tulevaan kehitykseen.6
Jos lasten annetaan poistua yhteisestä tilanteesta kesken kaiken, se saa heidän puheenvuoronsa näyttämään merkityksellisemmältä kuin hiljaisempien tai muita odottamaan jäävien lasten.7 Millaista käsitystä sukupuolten rooleista arjessa ja yhteiskunnassa tuotetaan, jos samat säännöt eivät koske kaikkia?
Erivapauksien sallimisella pojille on myös muita seurauksia, joita emme välttämättä ole tulleet ajatelleeksi. Pienissä tuokioissa opetellaan myös vallankäyttöä ryhmässä, ja siinä kasvattajan ohjaus nousee tärkeään rooliin. Lapset oppivat rajoja ja normeja toistojen kautta. Toistoja tarvitaan myös siihen, että lapsi voi oppia säätelemään omia pelkojaan, pettymyksiään ja surujaan sekä toimimaan myös toisten hyväksi.8
