Arvoja, asenteita ja rutinoituneita työtapoja käsiteltäessä on tärkeää, että aikuisten muodostama työyhteisö pyrkii tasa-arvoisuuteen. On vaikeaa olla johdonmukainen ja viestittää lapsille avaraa kuvaa sukupuolista, jos ajatukset ja käsitteet eivät ole yhteneväiset työkaverin kanssa tai jos työyhteisössä vallitsee vahva hierarkia.
Tunteiden käsittely liittyy olennaisesti arvojen kanssa työskentelyyn. Työyhteisön ilmapiiri onkin kasvattajien haasteellisten tunteiden, kuten riittämättömyyden tai epävarmuuden, tärkein selittäjä.1
Sanoillasi on merkitystä
Ennen kuin työyhteisössä ryhdytään systemaattiseen tasa-arvotyöhön esimerkiksi videoimalla toimintaa, on hyvä varmistaa, että kaikilla on yhteinen käsitys työn tavoitteista. Lisäksi on tärkeää, että kaikilla työyhteisön jäsenillä on tunne siitä, että heidän työtään arvostetaan. Henkilökunnan keskinäinen käytös, puhetavat ja eleet viestittävät lapsille joskus enemmän kuin opetuksellinen tuokio sinänsä.2
Mikäli työyhteisöön jäseniin kuuluu eri sukupuolta olevia ihmisiä, on myös pohdittava, tukevatko nykyiset työtavat vanhanaikaisia sukupuolirooleja. Vaihtaako miestyöntekijä aina lampun, kantaa painavat huonekalut tai pelaa lasten kanssa jalkapalloa? Hoitaako naistyöntekijä puolestaan askartelutuokiot lasten kanssa tai keittää kahvit aina talon kokouksiin? Ei ole samantekevää, millaisen roolin työntekijä työyhteisössä ottaa tai saa. Omien mukavuusalueiden ylittäminen on yksi osa esimerkkinä toimimista myös lapsille.
Avarakatseinen suhtautuminen eri sukupuolille mahdollisiin tehtäviin on huomioitava myös aikuisten välisissä puheissa. Ei auta osoittaa suoraan lapsille kannustavaa kuvaa sukupuolinormien ylittämisestä, jos uusintaa kuitenkin yleistyksiä miehistä ja naisista aikuisten välisissä puheissa. Jokainen voi myös pohtia, pääsevätkö kaikki työyhteisön jäsenet tasavertaisesti mukaan yhteisiin keskusteluihin kahvihuoneessa, vai sulkevatko tietyt keskustelunaiheet systemaattisesti osan porukasta pois.
Muista nämä asiat, kun lähdet kehittämään tasa-arvoa työyhteisössä:
- Tiedonkulku. Kaikkien tulee saada olennaiset tiedot samanaikaisesti. Tilanteista johtuen tämä saattaa vaatia saman asian toistamista, mutta se on hinta, joka hyvästä yhteishengestä kannattaa maksaa.
- Jokaisen kyvyt esille. Tasa-arvotietoisuus on kaikkien omaksuttavissa iästä, sukupuolesta, koulutustaustasta ja kulttuurista riippumatta. Rakentakaa työyhteisö, jossa jokainen pääsee sekä loistamaan yksilöllisillä kyvyillään että ylittämään totuttuja rajoja.
- Roolit rikki. Pohtikaa yhdessä vuorovaikutustapojanne. Tulevatko kaikki varmasti kuulluiksi palavereissa ja suunniteltaessa yhteisiä toimintatapoja? Vuorovaikutusroolit lukkiutuvat helposti. Puheliaan oletetaan olevan aina äänessä, ja hiljaisemman vähäisempiä sanoja taas kuunnellaan erityisellä arvostuksella. Rooleja pitää olla myös mahdollisuus murtaa.
- Yhteisö ratkaisee konfliktit. Kun vuorovaikutuksessa syntyy ristiriitoja, on tärkeä muistaa, että syy tilanteeseen on vain harvoin yksittäisessä työntekijässä. Syyllisiä etsivällä asenteella työyhteisö juuttuu pahoinvointia tuottavaan tilanteeseen. Mitä jokainen voisi omasta puolestaan tehdä vuorovaikutuskulttuurin parantamiseksi?
- Myönteisen palautteen merkitys. Jokaisena työpäivänä on mahdollisuus antaa työtoverille kannustavaa palautetta. Korvatkaa perjantaipulla -käytäntö kehumiskäytännöllä. Viikon päätteeksi valittu henkilö saa pahvilaatikkoon suljetut kehuaarteet itselleen.
