Tasa-arvo on yksi keskeisimmistä suomalaisen yhteiskunnan perusarvoista. Kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät instituutiot, kuten subjektiivinen päivähoito-oikeus sekä peruskoulu, ovat olleet keskeisiä tekijöitä alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon edistämiseksi Suomessa.
Tavallisimmin käsitteellä viitataan Suomessa sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Sukupuolesta riippumaton tasa-arvoinen kohtelu on kirjattu paitsi perustuslakiin ja lasten oikeuksien sopimukseen, myös moniin varhaiskasvatusta käsitteleviin asiakirjoihin. Ideaali ei kuitenkaan muutu käytännöksi, jos ei ole riittävästi tietoa, tietoisuutta ja työkaluja sen saavuttamiseen.
Tämä menetelmäopas lähestyy tasa-arvokysymyksiä sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Tässä hankkeessa sukupuolten välinen tasa-arvo on määritelty samanlaisiksi oikeuksiksi, velvollisuuksiksi ja mahdollisuuksiksi sukupuolesta tai sukupuolen ilmaisusta riippumatta. Tavoitteena on yhteiskunta, jossa sukupuoli ei ennalta määrittele sitä, millaisia olemme yksilöinä tai millaisiksi voimme tulla.
Tasa-arvotyön perusperiaatteet
Varhaiskasvatuskentällä tehtävää tasa-arvotyötä ohjaa kolme perusperiaatetta:
1. Sukupuoleen liittyvien yleistysten ja oletusten tunnistaminen
Sukupuoleen liitetyt oletukset saattavat rajoittaa lapsen itseilmaisua sekä kokemusta kaikkien samanarvoisuudesta. Epätasa-arvoinen kohtelu on vain harvoin tietoisen ja tarkoituksellisen toiminnan tulosta, vaan se on piiloista ja välillistä. Sen esiin tuomiseen tarvitaan työyhteisön herättelyä, yhteistä keskustelua ja toimintaa tukevia työkaluja.
2. Kielteisen huomion korvaaminen myönteisellä
Kielteinen huomio kasautuu herkästi aina samoille lapsille, jolloin siitä voi tulla osa yksilön minäkuvaa. Siksi tasa-arvotyössä kiinnitetään huomiota niihin arjen tilanteisiin, joissa lapsi (tai aikuinen) tulee kohdatuksi kielteisen viestinnän kautta, ja tarjoamaan sille vaihtoehtoja. Lisäksi nostetaan esille myönteisiä ja tasa-arvoa tukevia käytäntöjä sekä kannustetaan jatkuvaan myönteisen palautteen antamiseen.
3. Pienet asiat kannattelevat suuria rakenteita
Tasa-arvotyö kannustaa tekemään pieniä muutoksia rutiineihin ja arkisiin toimintoihin. Arjen ohikiitävät hetket, tokaisut tai eleet saattavat aikuisen näkökulmasta tuntua vähäpätöisiltä ja siksi merkityksettömiltä. Lapsen näkökulmasta asia voi olla toisin. Suuret kulttuuriset rakenteet koostuvat pienistä palasista. Ajatusmalli, jossa huomion kiinnittäminen pieniin asioihin kuitataan vähäpätöisenä, voi omalta osaltaan tukea isompia kulttuurissa vallalla olevia epätasa-arvoisuuksia. Jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa on siis mahdollisuus, mutta myös velvollisuus, edistää tasa-arvoa.
