Arvioi
Toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelun viimeisessä vaiheessa arvioidaan tavoitteiden toteutumista.
- Mitä vaikutuksia kehittämistoimenpiteillä oli?
- Mitkä tavoitteet toteutuivat? Mitkä eivät?
- Mitkä toimenpiteet oli helppo toteuttaa?
- Unohtuiko joidenkin toimenpiteiden toteutus?
- Täytyykö kehittämistyötä jonkin teeman osalta vielä jatkaa?
- Juurtuiko uusi toimintatapa osaksi arkea? Mikä vaikutti juurtumiseen?
- Missä onnistuimme?
- Mikä olisi voinut sujua paremmin?
- Ovatko kaikki työntekijät perillä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman sisällöstä?
Arvioinnissa voi käyttää apuna myös selvitysvaiheessa tutuksi tulleita menetelmiä kuten havainnointilomakkeita, videointia tai lapsia osallistavia menetelmiä. Arvioinnissa voi osallistaa myös lapsia ja huoltajia. Jos esimerkiksi selvitysvaiheessa lasten haastatteluissa nousi esiin epätasa-arvoisia käytänteitä, joita lähdettiin muuttamaan toimenpiteillä, voi lapsilta nyt saada arvokasta tietoa siitä, ovatko he havainneet muutosta toimintatavoissa.
Tässä vaiheessa on hyvä pohtia myös sitä, onko toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma tuttu koko henkilöstölle. Tietääkö koko henkilöstö kehittämistoimenpiteistä ja miksi niitä tehdään? Miten suunnitelma on huomioitu uuden työntekijän perehdytyksessä?
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö on prosessi. Arvioinnista prosessi jatkuu taas (tarvittaessa suunnittelun kautta) selvittämiseen ja kehittämiseen. Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu on erilaisten menetelmien testausta, yhteistä pohdintaa, uudelleen yrittämistä ja oivalluksista iloitsemista. Lasten kanssa käytyjen keskustelujen lisäksi on tärkeää pitää yllä avointa keskustelua, pohdintaa ja ihmettelyä myös aikuisten kesken. Yhdessä voi keskustella esimerkiksi siitä, millaisia stereotyyppisiä oletuksia meillä kaikilla on sukupuoliin liittyen, miten niitä voi tehdä näkyväksi ja haastaa yhdessä. Parhaimmillaan prosessi onkin koko varhaiskasvatusyhteisön yhteinen ja siinä ovat mukana kaikki työpaikan työntekijät ja lapset.