Tilojen merkitys leikkiin

Lasten leikit eivät aina ole tasa-arvoisessa asemassa päiväkodin tilojen käytön suhteen. Päiväkodin fyysinen tila ei koskaan ole neutraali, vaan tiloihin on ajan myötä kiteytynyt kyseenalaistamattomia ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia. 

Tilan käyttöön vaikuttavat erilaiset valtasuhteet ja tilat voivat olla esimerkiksi sukupuolittuneita. Tila ja siinä sallitut leikit vaikuttavat myös eroihin liikkumisessa sekä siihen, miten lapsi tulee nähdyksi ja huomatuksi. Pystyykö esimerkiksi apuvälinettä käyttävä lapsi fyysisesti osallistumaan leikkiin? Löytyykö aistiherkälle lapselle sopivaa, rauhallista tilaa leikille?

Tilajärjestelyt sekä leikkeihin liitetyt perinteiset mielikuvat leikin luonteesta vaikuttavat siihen, millaiset leikkiroolit ovat lapsille mahdollisia. Esimerkiksi autoleikki vie paljon tilaa muun muassa siksi, että automaton sijainti on usein huoneessa keskeisellä paikalla. Lisäksi meluisuus on usein tälle leikille sallittua.¹Eidevald, C. 2011. ”Anna bråkar!” Att göra jämställdet i förskolan. Tukholma: Liber. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että tytöt käyttivät enemmän valmiita leikkinurkkauksia, kun taas pojat hyödynsivät leikkivälineitä luovemmin ja vapaammin. Samalla pojat pääsivät suoremmin vaikuttamaan päiväkodin toimintaan.²Virkki, P. 2015. Varhaiskasvatus toimijuuden ja osallisuuden edistäjänä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Dissertations in Education, Humanities, and Theology No 66.

Iso, tilaa ottava liike saa enemmän huomiota kuin pieni ja hiljaisempi liike.³Paju, E. 2013. Lasten arjen ainekset. Etnografinen tutkimus materiaalisuudesta, ruumiillisuudesta ja toimijuudesta päiväkodissa. Helsinki: Tutkijaliitto. Eri sukupuolta olevien lasten vauhdikkaaseen toimintaan suhtaudutaan myös usein eri tavalla: aikuiset saattavat keskeyttää tyttöjen rajun leikin herkemmin, kun taas poikien äänekästä tilanottoa katsotaan läpi sormien.⁴Värtö, P. 2000. “Mies vastaa tekosistaan… siinä missä nainenkin”. Maskuliinisuuksien rakentaminen päiväkodissa. Kuopio: Kuopion yliopiston julkaisuja.  Äänekkyys, vauhdikkuus ja liikunnallisuus ymmärretään usein poikien ominaisuuksiksi, ja pojat saavat itseoikeutetusti tilaa harjoittaa näitä taitoja. Kun äänitila ja fyysinen ympäristö jakautuvat epätasaisesti, voi lapsille syntyä vaikutelma, että osa leikeistä ja sen leikkijät ovat toisia tärkeämpiä. Tasaisempi äänitila mahdollistaa kaikille lapsille paremman keskittymisen leikkiin, myös niille, jotka ovat äänekkäitä.

Tarjolla olevat lelut, värit, leikkipisteet ja niiden erottelu voivat vahvistaa käsitystä tyttöjen ja poikien jutuista. Niissä piilee kuitenkin mahdollisuus toisin tekemiseen, sillä lelujen, värien ja leikkipisteiden uudelleen järjestäminen on helppoa.

Eräässä päiväkodissa kotileikki siirrettiin samaan tilaan auto- ja junaleikkien kanssa. Sen seurauksena eri sukupuolta olevien lasten rinnakkain oleminen samassa tilassa mahdollistui eri tavoin kuin ennen. Leikkien jako leikkityypin mukaan eri tiloihin oli sisältänyt sukupuolittavan elementin, jossa ”tyttöjen ja poikien leikit” oli erotettu toisistaan ja sitä myöten myös eri sukupuolta olevat lapset. Vaikka aiemminkin rajanylitys toiselle sukupuolelle ominaiseksi nähtyihin leikkeihin oli sallittua, lapset eivät yleensä parin yrityksen jälkeen tehneet niin.⁵Paju, E. 2013: Lasten arjen ainekset. Etnografinen tutkimus materiaalisuudesta, ruumiillisuudesta ja toimijuudesta päiväkodissa. Helsinki: Tutkijaliitto. Leikeissä tapahtuneet muutokset kertovat, että lasten hakeutuminen sukupuolijaon mukaisiin ryhmiin ei tapahdu ”luonnostaan”, vaan aikuisen ohjaus ja erilaiset tilaratkaisut voivat joko rohkaista yhteisleikkeihin tai hankaloittaa niiden syntymistä.⁶Huuska, M. & Karvinen, M. 2012. Persoona on aina enemmän kuin sukupuoli. Teoksessa: Ylitapio-Mäntylä, O. (toim): Villit ja kiltit. Tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille. Jyväskylä: PS-kustannus, 31–53. Koska kaikkien lasten sukupuoli ei mahdu kaksinapaisen tyttö–poika-jaottelun sisälle, jaottelu tyttöihin ja poikiin väistämättä jättää ulkopuolelle esimerkiksi muunsukupuoliset lapset.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaa suunnittelemaan ja kehittämään oppimisympäristöjä niin, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Tavoitteena on esimerkiksi perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkominen. Vasun perusteiden mukaan myös lapset on otettava mukaan oppimisympäristöjen suunnitteluun ja rakentamiseen.⁷Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022.⁸

Ruotsalaisessa päiväkodissa järjestetyssä projektissa pohdittiin, miten luoda tiloja, joissa leikki ja oppiminen olisivat tasa-arvoisempaa, eivätkä sukupuoleen tai lapsen muihin ominaisuuksiin liittyvät normit rajoittaisi toimintaa tiloissa. Prosessissa kuultiin myös lapsia, sillä tutkimuksissa oli huomattu, että lapsia harvoin osallistetaan päiväkotien ympäristön suunnitteluun ja järjestämiseen. Tutkijat löysivät kolme teemaa, joiden kautta on hyvä lähteä pohtimaan varhaiskasvatusympäristöä:

Tutkijat löysivät varhaiskasvatusympäristöistä rajoittavia elementtejä: hyllyjä, joilla olevat lelut ja kirjat eivät ole lasten ulottuvilla, ja stereotypisiä nimityksiä tiloille kuten ”tyttöjen nurkka” tai ”nukkehuone”. Myös huonekoko vaikuttaa toimintaan: erillisissä pienissä tiloissa lapset leikkivät useimmiten samaa sukupuolta ja samaa ikäluokkaa olevien lasten kanssa. Luovaan, monipuoliseen leikkiin kutsuvat taas tilat, jossa lapset pystyivät itse muokkaamaan ympäristöä ja käytössä olevia välineitä.

Useat päiväkotien välineet kuten lelut, kirjat ja vaatteet liittyvät sukupuolinormeihin muun muassa värityksen tai kielen avulla (esim. ”poikien liikennematto”). Joihinkin päiväkodin välineisiin liittyy sääntöjä sekä siitä, kuka niitä saa käyttää, että siitä, miten niitä käytetään. Esimerkiksi lukunurkka saattaa olla varattu vain rauhallisille lapsille. Lasten on mahdollista rikkoa normeja ja leikkiä luovasti, kun tilojen ja välineiden käyttö on joustavaa.

Aikuiset luovat arkeen sääntöjä ja normeja, jotka rajoittavat leikkiä sekä huoneiden, kalusteiden ja välineiden, kuten lelujen ja kirjojen, käyttöä. Aikuisilla on olemassa valmiita oletuksia siitä, miten lasten tulisi käyttäytyä ja käyttää välineitä sekä mitä tietyissä tiloissa saa tehdä. Osa säännöistä on toki tarpeellisia, sillä ne takaavat lasten ja aikuisten turvallisuuden. Osa säännöistä taas on olemassa vain ylläpitääkseen normeja ja johtavat siihen, että leikit ja huoneet jakautuvat tyttöjen ja poikien tiloiksi. Tiloja ja välineitä koskevia sääntöjä kannattaa pohtia tietoisesti: onko kaikilla säännöillä pedagogisia perusteita vai ovatko ne olemassa normien ylläpitämiseksi? Mitä sääntöjä oikeasti tarvitsemme?⁹Lindbeg, M. & Schaeffer, J. & Heikkilä, M. 2018. Socially Innovative Remodelling of Preschool Facilities. European Public & Social Innovation Review 3:2.