Moninaisuus leluissa ja muissa materiaaleissa

Varhaiskasvatuksen materiaaleja kuten kirjoja, leluja, pelejä, lauluja, loruja sekä kuvatukea ja kuvitusta kannattaa tarkastella normitietoisesti. Esimerkiksi taiteillessa ja askarrellessa on hyvä varmistaa, että esimerkiksi lapsen sukupuoli tai ihonväri ei vaikuta siihen, millaisia materiaaleja tai aihevaihtoehtoja hänelle tarjotaan. 

Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tarkoituksena on, että lapset tutustuvat erilaiseen toimintaan, tekemiseen ja tapoihin ilmaista itseään mahdollisimman laajasti. Tavoite ei ole kääntää sukupuolisteretypioita ympäri. Tavoitteena sen sijaan on, että useampi lelu ja leikki tulee lapselle tutuiksi, jolloin vapaan leikin hetkellä on aidosti mahdollisuus tarttua myös muihin leluihin kuin niihin, joilla on tottunut leikkimään.

Tarjolla olevat lelut, värit, leikkipisteet ja niiden erottelu voivat vahvistaa käsitystä tyttöjen ja poikien jutuista. Monet lelut on “värikoodattu” tietylle sukupuolelle. Ihmistä esittävää lelua saatetaan automaattisesti pitää poikahahmona, ellei sillä erikseen ole tyttöyteen liittettyjä ominaisuuksia kuten hametta, ripsiä tai pitkiä hiuksia. Lelut, materiaalit ja muut esineet eivät olekaan kasvatus- ja opetustilanteessa neutraaleja tai arvovapaita, vaan niihin on kiteytynyt aikojen saatossa kyseenalaistamattomia ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia. Esimerkiksi automattoa pikkuautoineen ja autotaloineen saatetaan kutsua “poikien autoleikiksi”, jolloin nimitys ohjaa ajattelemaan leikin ja lelujen kuuluvan ensisijaisesti tietylle sukupuolelle. Aikuinen voi omalla esimerkillään ja kielenkäytöllään joko rajoittaa lapsen toimintaa tai avartaa sitä tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja.

Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että lapset oppivat roolimallien avulla, mikä on sallittua omalla sukupuolelle. Väri oli useimmiten lelun piirre, minkä vuoksi lapset itse nimesivät lelun tyttöjen tai poikien leluksi. Pojilla oli tutkimuksen mukaan vahvempi tarve korostaa stereotypioita leikeissä ja määritellä ”neutraaleja” leluja maskuliinisiksi.¹Cherney, I. D. & Dempsey, J. 2010. Young children’s classification, stereotyping and play behaviour for gender neutral and ambiguous toys. Educational Psychology, 30:6, 651-669. 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lasten saatavilla ja käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia, ikätasoisia, pedagogisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä.²Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Erityisesti sellaisissa ryhmissä, joissa lapset ovat selvästi eri ikäisiä ja kehitysvaiheiltaan eri kohdissa, on hyvä tarkastella ryhmän materiaaleja ikätasoisuuden näkökulmasta. Löytyykö peleistä, välineistä, leluista ja kirjoista ikätasoista, monipuolista tekemistä ja luettavaa kaikille ryhmän lapsille? Sopivatko käytössä olevat kalusteet kaiken kokoisille lapsille? 

Kuvatukea voi käyttää monenlaisissa tilanteissa: aamu- tai päiväpiirissä, leikeissä, lorutellessa ja laulaessa, erilaisissa perushoitotilanteissa kuten pukemisen tukena, kieltä ja uusia sanoja opetellessa ja joidenkin lasten kohdalla jatkuvasti arjessa toiminnanohjauksen ja ennakoinnin apuna. Seuraavien kysymysten avulla voit tutkailla normitietoisesti kuvatukea sekä kaikkea kuvitusta, jota on esillä vaikkapa seinillä tai viestinnässä.

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset voivat vaikuttaa siihen, millä tavoin eläimiä käsitellään leikeissä. Eri eläimiä arvostetaan eri tavoin ja toisiin liitetään negatiivisia mielleyhtymiä. Monesti nisäkkäitä kuvaavia leluja pidetään söpöinä, hellyyttävinä ja niitä hoivataan. Toisaalta eri nisäkkäitäkin kuvataan eri tavoin: sudet ja karhut voivat olla leikeissä pelottavia, ihmisen kimppuun hyökkääviä petoja. Hyönteiset ja matelijat voivat leikeissä petojen tavoin olla pelottavia sekä ällöttäviä. Leikeissä rakennetaan kuvaa siitä, miten eläimiin suhtaudutaan: mielikuvat eri eläimistä voivat siirtyä leikeistä lasten maailmankuvaan. 

Ekososiaalinen kasvatusnäkökulma kiinnittää huomiota myös siihen, onko materiaalien käyttö kestävällä tolalla. Nykyistä ylikulutukseen perustuvaa elämäntapaa ei luonnon kantokyvyn takia ole enää mahdollista jatkaa. Lapsille on hyvä pienestä pitäen opettaa elämäntapaa, joka on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä. 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullista suhtautumista luontoon ja ympäristöön, ja samalla edistetään välineiden ja tilojen yhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä, korjaamista ja uusiokäyttöä.³Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Toisaalta on hyvä muistaa, että ilmasto- ja ympäristökriisit eivät ratkea yksittäisten ihmisten ekoteoilla, vaan koko länsimaisen elämäntavan täytyy muuttua, jotta maapallo säilyy elinkelpoisena niin ihmisille kuin muille lajeille.⁴Värri, V-M. 2018. Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino. Jokainen ihminen voi kuitenkin vaikuttaa yhteisönsä hyvinvointiin ja vastaavasti yhteisö yksilön hyvinvointiin. Onkin koko päiväkodin vastuu kehittää kestäviä käytänteitä. Onko koko työyhteisö mukana vastuulliseen varhaiskasvatukseen pyrkimisessä? Voiko yksittäinen päiväkoti omalla esimerkillään vaikuttaa jopa koko kaupungin linjaan?