Luonto oppimis­ympäristönä

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan ympäristön tutkiminen sekä luonnossa ja rakennetussa ympäristössä toimiminen ovat olennainen osa varhaiskasvatusta. Luonto ympäristönä houkuttelee lapsia vapaaseen leikkiin, luovuuteen ja yhteistyöhön. Luonnosta löytyvät materiaalit ja ympäristöt antavat paljon erilaisia mahdollisuuksia leikkiin ja itsensä haastamiseen. Lapset oppivat luonnosta leikkimällä, tutkimalla ja tekemällä havaintoja.¹Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. 

Ulkona koetut elämykset rakentavat lapsen henkilökohtaista luontosuhdetta ja parhaimmillaan herättelevät halun toimia ympäristön parhaaksi. Ulkoileminen päiväkodin pihalla ja metsissä tarjoaa lapsille merkittäviä oppimiskokemuksia. Varhaiskasvatuksen ammattilaisen ei tarvitse ulkona välttämättä erikseen rakentaa oppimisympäristöä, vaan keskeistä on huomata ympäristön tarjoamat mahdollisuudet.

Erään ulkoleikkejä tutkineen tutkimuksen mielenkiintoinen huomio on, etteivät tutkimukseen osallistuneet pojat keränneet kukkia, vaan sitä tekivät pelkästään tytöt. Tutkimuksessa tuli esille, että sukupuolten erot tulivat esille lasten puheissa siitä, mikä on sallittua tytöille tai pojille.²Waller, T. 2010. ”Let’s throw that big stick in the river”: An exploration of gender in the construction of shared narratives around outdoor spaces. European Early Childhood Education Research Journal, 18:4, 527-542. Toisen tutkimuksen mukaan tytöt kokevat huolta ympäristöstä poikia enemmän.³Haanpää, L. & af Ursin, P. 2020. Ympäristöhuoli aktivoi lapset vaikuttamaan. Teoksessa. E. Pekkarinen & Tuukkanen, T. (toim.) Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4. Sukupuoli näyttää siis vaikuttavan siihen, mitä lapset ajattelevat luonnosta ja millaista toimintaa pidetään hyväksyttävänä millekin sukupuolelle. 

Lasten toiminnan lisäksi ulkona on hyödyllistä havainnoida myös varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimintaa. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten näkemyksiä sukupuolen merkityksestä luontokasvatuksessa eri maissa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että monet ympäristökasvattajista eivät olleet pohtineet sukupuolinäkökulmaa ja pitivät kysymyksiä mielenkiintoisina, mutta haastavina. Päiväkodin ulkoilun sukupuolittuneet käytännöt voivat helposti jäädä huomioimatta. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten on hyvä pysähtyä pohtimaan, minkälaiseen toimintaan he lapsia kannustavat ja rohkaisevat ulkona.⁴Decker, A. & Morrison, S. A. 2021. Decoding gender in nature-based education: perseptions of environmental educators. Environmental Education Research 27:6, 848–863. Koska ekososiaalinen kasvatus tähtää vastuulliseen sekä empaattiseen luontosuhteeseen, tulisi kasvatuksessa kiinnittää huomiota siihen, miten sukupuoliroolit vaikuttavat negatiivisella tavalla erityisesti poikien luontosuhteen muodostumiseen ja haluun huolehtia luonnosta.⁵Paavilainen, A. 2022. Sosialisaatio ja varhaiskasvatus kapitaloseenin aikakaudella: Ekososiaalisen kasvatusteorian ekofeministinen kritiikki. Kasvatus & Aika, 3/2022, 9–24.

Luonnossa oleilulla on lapselle monenlaisia hyötyjä luontosuhteen paranemisen lisäksi. Esimerkiksi lasten immuunijärjestelmän säätely paranee, kun päiväkotien pihoille tuodaan metsäpohjaista kasvustoa eli istutuslaatikoita, kunttaa ja siirtonurmea. Koska riittämätön luonnossa oleminen, kaupungistunut elämäntyyli sekä korkea hygieniataso yksipuolistavat elimistön mikrobistoa, varhaiskasvatuksessa on mahdollisuuksien mukaan tärkeää kiinnittää huomiota riittävän luontokosketuksen tarjoamiseen. Yksipuolinen mikrobisto lisää riskiä atopiaan, diabetekseen, keliakiaan ja allergioihin.⁶Tampereen yliopisto. 2020. Metsäpohjainen piha paransi päiväkotilasten immuunijärjestelmää jo kuukaudessa.

Kaikista päiväkodeista ei ole helppoa säännöllisesti liikkua luontoympäristöön, mutta voiko päiväkodin pihan muuttaa viherpihaksi? Saako pihalle hankittua vaikkapa pensaita, kasvatuslaatikoita, kunttaa, multaa ja muuta maa-ainesta, jossa lapset voivat telmiä ja leikkiä? Lasten kannustaminen vesilätäköissä läträämiseen ja mullan kaiveluun voi aikuisen näkökulmasta siisteyttä ja hygieenisyyttä korostavassa maailmassa olla hankalaa ja vaatia ajattelun kääntämistä uuteen asentoon. Löytyykö päiväkodista ylimääräisiä ja turhia sääntöjä, jotka rajoittavat lasten toimintaa ja luontokosketusta?