Suku­puoli­sensitiivisyys

Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena on, että jokaisella lapsella on samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet sukupuolesta tai sukupuolen ilmaisusta riippumatta. Lapsille tarjotaan oppimisympäristö, jossa he voivat kehittää omia taitojaan ja kiinnostuksen kohteitaan ilman sukupuoleen liittyviä rajoituksia tai odotuksia.

Sukupuolistereotypioilla tarkoitetaan yleisiä ja usein ennakkoluuloisia käsityksiä tai oletuksia sukupuolirooleista ja -odotuksista. Ne perustuvat stereotyyppisiin uskomuksiin siitä, mitä pidetään tyypillisinä tai sopivina piirteinä tai käyttäytymismalleina eri sukupuolta oleville ihmisille. Sukupuolistereotypiat voivat myös varhaiskasvatuksessa vaikuttaa siihen, miten lapsia kohdellaan tai mihin heidän oletetaan pystyvän sukupuolensa perusteella. Sitkeästi eläviä stereotypioita ovat esimerkiksi oletukset siitä, että pojat ovat automaattisesti kiinnostuneita rakentelu- ja autoleikeistä, tytöt hoivaleikeistä ja että tytöt jaksavat odottaa omaa vuoroaan poikia paremmin.

Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa osataan tunnistaa sukupuoleen liittyvät stereotypiat ja haastaa niitä. Tällöin sukupuoleen perustuvat stereotypiat esimerkiksi siitä kuka jaksaa odottaa ja kuka ei, kuka saa ja osaa hoivata, kuka saa ottaa tilaa itselleen tai kenelle mikäkin leikki sopii, eivät vaikuta lapsen toiminnan mahdollisuuksiin, vaan lapsi saa tehdä valintoja oman kiinnostuksensa mukaan. Velvoite sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen tulee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista,¹Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Helsinki: Opetushallitus. joten sukupuolisensitiivisyyden tulisi olla osa jokaisen pedagogista ajattelua ja toimintaa.

Olennaista sukupuolisensitiivisyydelle on myös huomioida sukupuolen moninaisuus. Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa sitä, että sukupuoli ei rajoitu kaksinapaiseen jaotteluun, tyttöihin ja poikiin. Moninaisuutta ilmenee niin identiteettien, itseilmaisun kuin kehollisuudenkin tasolla. Ihmiset ilmaisevat sukupuoltaan esimerkiksi pukeutumisen, hiustyylien, korujen tai muiden ulkoisten tekijöiden kautta ja lapsille tulisi antaa tilaa itseilmaisuun siten, etteivät sukupuoliroolit ja -stereotypiat rajaa lasta.

Sukupuolisensitiivisyydessä keskeistä on aikuisten rooli ja sillä pyritään vaikuttamaan juuri aikuisten toimintatapoihin. Sukupuolisensitiivisyys haastaa aikuiset tunnistamaan omat asenteensa ja arvonsa ja ne tiedostamattomatkin ajatukset ja odotukset, joita eri sukupuoliin kohdistetaan. Sukupuolisensitiivisyys vaatiikin tarkkaa itsereflektiota eli omien ajatusten, toiminnan ja tunteiden tarkastelua ja arviointia. Sukupuolisensitiivisellä varhaiskasvatuksen ammattilaisella on uskallusta nostaa keskusteluun arjen tilanteita, jotka saattavat tuntua vähäpätöisiltä, mutta jotka toistuessaan opettavat lapsille, että esimerkiksi tietyt leikit tai mahdollisuus ilmaista tunteita rajataan vain yhdelle sukupuolelle kuuluviksi. Hyvää tarkoittaviin lauseisiin tai eleisiin saattaa sisältyä rajoittavia normeja, ja ne saattavat tuntua aikuisen näkökulmasta merkityksettömiltä asioilta, mutta lapsen näkökulma voi olla toinen. Normit ovat yhteisesti tiedossa olevia oletuksia ja odotuksia siitä, mikä on hyväksyttävää tai normaalia.

Itsereflektion lisäksi tärkeää on koko työyhteisön toimintamallien ja varhaiskasvatuksen rakenteiden tarkastelu ja tarvittaessa muuttaminen. Sukupuolisensitiivisyyden tulisi olla läpileikkaava näkökulma koko työyhteisön tasolla. Varhaiskasvatuksen rakenteista puhuminen voi kuulostaa kaukaiselta, mutta käytännössä sukupuolisensitiivisyydestä puhuttaessa sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, onko koko talon tasolla tarpeeksi resursseja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseen, tukeeko toimipaikan toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamista arjessa ja onko kaikilla työntekijöillä tietotaitoa sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseen. 

Vaikka sukupuolisensitiivisyys ei ole uusi asia, varhaiskasvatuksen ammattilaisten aiheeseen liittyvä osaaminen on vaihtelevaa eivätkä kuntien ja kaupunkien paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat välttämättä anna työkaluja sukupuolisensitiivisyyden toteuttamiseen. Paikallisia varhaiskasvatussuunnitelmia käsitelleessä tutkimuksessa²Eskelinen, M. & Itäkare, S. 2020. “Pidetään huolta, ettei erotella tyttöjen ja poikien juttuja”. Tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja sukupuolisensitiivisyyttä rakentavat diskurssit paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Journal of Early Childhood Education Research, Volume 9, Issue 2 (2020), 197–229. selvisi, että suunnitelmissa tasa-arvo ja sukupuolisensitiivisyys kyllä huomioidaan, mutta tasa-arvoon tähtäävät teot jäivät epäselviksi eivätkä ne olleet konkreettisia. Tutkimuksen mukaan aiheesta tarvitaan lisää koulutusta henkilökunnalle, systemaattista toimintakulttuurin kehittämistä sekä asiantuntevaa pedagogista johtamista.

Tutkimustieto korostaa sukupuolisensitiivisyyden tarpeellisuutta. Tutkimuksissa on saatu selville, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset suhtautuvat lapsiin ja toimivat lasten kanssa eri tavoin heidän sukupuolensa perusteella.

Sukupuolittunut puhe näkyy varhaiskasvatuksen arjessa vahvasti tytöttelynä ja pojitteluna sekä puheessa, jossa sukupuoleen liitetään myös määreitä kuten ”nätti”. Sukupuoli vaikuttaa myös aikuisten ja lasten välisiin suhteisiin, kaverisuhteisiin ja leikkiin. Lasten sukupuoli vaikuttaa siihen, miten heidän kiinnostuksen kohteita, vuorovaikutusta ja käyttäytymistä tulkitaan. Pojilla on vapaammat ja luovemmat mahdollisuudet käyttää tiloja ja välineistöä ja sen kautta myös vaikuttaa suoremmin varhaiskasvatuksen arkeen. Sekä aikuiset että lapset itse saattavat vartioida sukupuolelle “sopivaa” käyttäytymistä.³Siippainen, A. 2018. Sukupolvisuhteet, hallinta ja subjektifikaatio. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
Virkki, P. 2015. Varhaiskasvatus toimijuuden ja osallisuuden edistäjänä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa on huomattu, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset pitivät poikia kärsimättöminä ja tyttöjä kärsivällisinä. Nämä stereotypiat eivät kuitenkaan pitäneet paikkaansa, kun päiväkodin arkea tallentaneita videoita analysoitiin. Siitä huolimatta aikuiset toimivat sukupuoleen perustuvien, stereotyyppisten oletusten pohjalta esimerkiksi pukeutumistilanteissa, joissa “kärsivälliset” tytöt saivat odottaa aikuisten apua pidempään, kuin “kärsimättömät” pojat.⁴Eidevald, C. 2009. Det finns inga tjejbestämmare. Att förstå kön som position i förskolans vardagsrutiner och lek. Väitöskirja. Jönköpingin yliopisto.

Päiväkodin arkea videoineessa Tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa -hankkeessa (2014–2016) havaittiin, että aikuiset toimivat huomaamattaan sukupuolittuneesti monella eri tavalla. Valtaosa työntekijöiden antamista pienistä, ennalta suunnittelemattomista apulaistehtävistä osoitettiin tytöille, siirtymätilanteissa pojat saivat apua pukeutumisessa ja riisumisessa muita nopeammin, ohjatussa toiminnassa pojat saivat aikuiselta huomiota kaksinkertaisen määrän tyttöihin verrattuna ja lapsia ohjattiin erillisiin leikkeihin sukupuolen mukaan rutiininomaisesti ja tiedostamattomasti.

Päiväkotien toimintaa vertailevassa tutkimuksessa verrattiin 3–6-vuotiaita lapsia, joista osa kävi sukupuolisensitiivistä päiväkotia ja osa päiväkotia, jossa tasa-arvoon ei kiinnitetty erityisemmin huomiota. Sukupuolisensitiivistä päiväkotia käyvät lapset olivat useammin kiinnostuneita leikkimään vieraiden, eri sukupuolta olevien lasten kanssa. Sukupuolisensitiivisen päiväkodin lapsilla oli myös vähemmän stereotypioita sukupuolista. Toisaalta tutkimus osoitti, että käymästään päiväkodista huolimatta lapset tekivät oletuksia muiden sukupuolesta. Tutkimuksen mukaan päiväkodin sukupuolisensitiivisyys siis vaikuttaa kohtalaisesti lasten ajatuksiin ja tunteisiin eri sukupuolista, mutta ei välttämättä vaikuta siihen, että lapset kiinnittävät huomiota sukupuoleen.⁵Shutts, K., Kenward, B. & Falk, H. & Ivegran, A. 2017. Early preschool environments and gender: Effects of gender pedagogy in Sweden. Journal of Experimental Child Psychology 162 (2017) 1–17.

Sukupuolia eriarvoistava kohtelu voi jäädä piiloon tai se voidaan helposti selittää muilla eroilla ja yksilöllisyydellä, mikäli sukupuolta ei nosteta selkeästi tarkastelun keskiöön. On hyvä kuitenkin muistaa, että vaikka sukupuolisensitiivisyys korostaa sukupuoleen liitettyjen oletusten esilletuomista, arkisessa kohtaamisessa sukupuoli on vain yksi tilanteessa vaikuttavista tekijöistä.  Eri tekijät voivat myös yhtäaikaisesti vaikuttaa lapsen saamaan kohteluun ja asemaan. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaiset tytöt liikkuivat päiväkodissa muita lapsia selvästi vähemmän. Tutkimus osoittaa, että tässä tapauksessa sekä lapsen sukupuoli ja maahanmuuttajatausta vaikuttavat yhdessä siihen, että lapsi liikkuu varhaiskasvatuspäivän aikana muita vähemmän. Tytöt liikkuvat poikia vähemmän ja kun tarkasteluun ottaa laajemmin lapsen taustan, maahanmuuttajatausta vaikuttaa juuri tyttöjen liikkuvuuteen.⁶Reunamo, J. 2016. Lapsilähtöinen toimintakulttuuri edellyttää lapsen kuuntelua. Teoksessa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22, 27–31.

Sukupuolisensitiivisyys sekoitetaan usein sukupuolineutraaliuteen – osaksi varmaankin siksi, että mediassa on ollut puhetta esimerkiksi sukupuolineutraalista avioliittolaista ja sukupuolineutraaleista vessoista. Sukupuolineutraaliudella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sukupuolisensitiivisen kasvatuksen kanssa. Kasvatuksessa sukupuolineutraalius tarkoittaisi sitä, ettei osattaisi ottaa huomioon sukupuolen vaikutusta yksilölle. Sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatuksen ammattilainen taas ymmärtää, että sukupuoli vaikuttaa kohtaamisiimme muiden ihmisten, yhteiskunnan ja kulttuurin kanssa ja pyrkii siihen, että nämä kohtaamiset eivät ole ahtaiden stereotypioiden määrittelemiä.

Sukupuolitietoisuus taas tarkoittaa samaa kuin sukupuolisensitiivisyys. Koulumaailmassa puhutaan sukupuolitietoisuudesta⁷Opetushallitus. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus. ja varhaiskasvatuksessa sukupuolisensitiivisyydestä.⁸Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Helsinki: Opetushallitus.  Siitä syystä puhumme tällä sivustolla sukupuolisensitiivisyydestä.