Normi­tietoisuus

Normit voivat olla positiivisia ja auttaa toimimaan uusissa tilanteissa hyväksyttävillä tavoilla, kun tilanteen normit ovat meille tutut. Normit voivat kuitenkin myös olla syrjiviä: oletuksia siitä, minkälaisia ihmiset ovat tai minkälaisia heidän kuuluisi olla. 

Normeista poikkeaminen näyttäytyy tällöin väärältä, herättää huomiota ja saattaa johtaa jopa erilaisiin ”rangaistuksiin” kuten siihen, että normista poikkeava suljetaan toiminnan ulkopuolelle. Normeista poikkeaminen voi aiheuttaa kiusaamista ja syrjintää. Ihmiset tekevät jatkuvasti normeihin perustuvia oletuksia toisista ihmisistä: esimerkiksi heidän sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai uskonnostaan. Aikuiset, mutta myös muut lapset, voivat tehdä selväksi, että normeista poikkeava toiminta ei ole hyväksyttävää.

Normitietoisuus tai normikriittisyys on näkökulma, joka auttaa tekemään normit meille näkyväksi ja tarjoaa työkaluja normien purkamiseen. Normitietoisuus auttaa kohtaamaan lapset yksilöinä ja luomaan tasa-arvoisemman ja yhdenvertaisemman kasvu- ja oppimisympäristön, jossa syrjivät normit eivät rajoita lasten (tai aikuisten) toimintaa. Normitietoisessa toiminnassa huomio on lasten sijaan aikuisissa ja heidän toimintatavoissaan, korjaavan työn sijasta ennaltaehkäisevässä toiminnassa ja kaksinapaisen ajattelutavan sijasta huomioidaan moninaisuus. Voidaan puhua myös normiluovuudesta: miten arjen totuttuja asioita voisi tehdä uudella tavalla niin, että esimerkiksi sukupuoleen, vammaisuus tai kulttuuriin liittyvät normit, eivät rajoittaisi toimintaa?

Normitietoinen toiminta alkaa normien tunnistamisella. Sen voi aloittaa esimerkiksi pohtimalla sitä, mitä pitää omasta mielestä normaalina. Normeihin perustuvia oletuksia ja uskomuksia on kaikilla ihmisillä, sillä normien ympäröiminä kasvetaan lapsesta saakka. Sen vuoksi normit ovat usein näkymättömiä ja tiedostamattomia, ennen kuin niitä alkaa kyseenalaistaa.

Normit tulevat näkyväksi tilanteissa, joissa yllättyy esimerkiksi siitä, kun roska-auton kuljettaja on nainen, pitkähiuksinen lapsi on poika, asiantuntija käyttää apuvälinettä liikkumisen tukena tai ruskea vanhempi puhuu äidinkielenään suomea. Kun syrjivät normit oppii tunnistamaan, on mahdollista haastaa niitä ja luoda niiden tilalle positiivisia normeja. 

Yhteiskunta vahvistaa normeja jatkuvasti – tekemällä normien mukaisen toiminnan ja ihmiset näkyväksi ja jättämällä toisenlaiset toiminnan ja olemisen tavat näkymättömiksi. Esimerkiksi lastenkirjoissa tai oppimateriaaleissa ei välttämättä näy vammaisia, transsukupuolisia tai sukupuolinormeja rikkovia ihmisiä. Vaikka tärkeää olisi, että lapset pääsisivät tutustumaan monenlaisiin olemisen ja tekemisen tapoihin ja näkisivät kaikenlaisia, myös omanlaisiaan, lapsia ja aikuisia tarinoissa ja kuvissa.

Sukupuolinormit ovat niitä ajatuksia ja oletuksia, joita eri sukupuoliin liitetään. Sukupuolinormit ohjaavat tekemään oletuksia ihmisen sukupuolesta usein ulkonäön perusteella. Sukupuolinormit liittyvät myös käytökseen ja kiinnostuksen kohteisiin: esimerkiksi varhaiskasvatuksessa lapsia saatetaan ohjata sellaisen toiminnan pariin, jonka oletetaan olevan lapselle kiinnostavaa sukupuolen perusteella.

Sukupuolinormit elävät vahvoina varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksissa ja hankkeissa on selvitetty, että varhaiskasvatuksessa aikuiset pitävät yllä sukupuolinormeja ja odottavat lapsilta erilaista käyttäytymistä ja toimintaa sukupuolen perusteella. Sukupuolinormit vaikuttavat muun muassa siihen, millaiseen toimintaan lapsia kannustetaan ja ohjataan. Lapset oppivat sukupuolinormit nimenomaan aikuisilta ja alkavat nopeasti myös itse vartioimaan sukupuoleen perustuvia me–muut-rajoja, jos aikuiset korostavat sukupuolia ja niiden eroja puheessaan ja toiminnassaan.  Lapset saattavat haastaa sukupuolinormeja käyttäytymisellään,¹Hilliard, L. J. & Liben, L.S. 2010. Differing Levels of Gender Salience in Preschool Classrooms: Effects on Children’s Gender Attitudes and Intergroup Bias. Child Development. 81:6, 1787-1798. mutta aikuiset ohjaavat heidät mukautumaan normeihin.²Hardardottir, G. & Petursdottir, G. 2014: Gendering in one Icelandic preschool. Nordic Early Childhood Education Research Journal 7:9. 

Sukupuolinormeihin kytkeytyy myös heteronormatiivisuus. Se tarkoittaa sitä, että ihmisten oletetaan jakautuvan kahteen toisilleen vastakkaiseen ja toisiinsa vetoa tuntevaan sukupuoleen, naisiin ja miehiin. Heteroseksuaalisuus nähdään muita seksuaalisia suuntautumisia normaalimpana, luonnollisempana ja toivotumpana. Normi saattaa näkyä siten, että olettaa lapsella olevan kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa. Varhaiskasvatuksen työntekijät saattavat myös esimerkiksi kiusoitella kahta eri sukupuolta olevaa lasta heidän välisestään ystävyydestään ja romantisoida sitä.

Kun sukupuolinormit oppii tunnistamaan, niitä voi alkaa haastaa omalla käytöksellään ja esimerkillä. Käytössä olevat kirjat, laulut ja lelut, esillä olevat kuvat, leikin ohjaus, aikuisten puhe ja toiminnallaan antama esimerkki ovat helppoja tapoja haastaa normeja. 

Valkoisuuden normi tarkoittaa sitä, että valkoisuus nähdään yhteiskunnassa luonnollisena ja normaalina ja tavoiteltavana asiana. Valkoisuuden normissa ei ole kyse pelkästään ihonväristä, vaan myös länsimaalaisuudesta ja eruooppalaisuudesta ja niihin liittyvistä toimintatavoista. Länsimaalainen näyttäytyy osana ”meitä” ja sen ulkopuolelle jäävä ”toisena”.³Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Rasismi. 

Valkoisuuden normi on osa kansallista identiteettiä ja suomalaisuutta. Sellaisten ihmisten, jotka eivät mahdu valkoisuuden normiin eli tulevat rodullistetuksi ei-valkoisiksi, tunne suomalaisuudesta monesti kyseenalaistetaan.⁴Souto, A-M. 2022. Verkkoluento “Mitä on valkoinen etuoikeus ja kuinka sitä voi purkaa” THL:n Verkkokoulutus antirasismista ammattilaisille -verkkosivustolla. Heiltä saatetaan jatkuvasti esimerkiksi kysyä, mistä he ovat kotoisin (vaikka olisivat syntyneet Suomessa) ja miten he puhuvat niin hyvää suomea (vaikka puhuvat sitä äidinkielenään). Jatkuvat pienet kommentit ja kysymykset voivat osoittaa, ettei kuulu joukkoon, vaan on aina jollakin tavalla erilainen ja muista erottuva.

Valkoisuuden normi kytkeytyy yhteiskunnan valtarakenteisiin. Fyysisille ominaisuuksille, kuten esimerkiksi ihonvärille, hiuksille, kasvojen piirteille ja kulttuurisille symboleille annetaan merkityksiä, joita arvotetaan ja käytetään hierarkisoinnin välineenä⁵Souto, A-M. 2022. Verkkoluento “Mitä on valkoinen etuoikeus ja kuinka sitä voi purkaa” THL:n Verkkokoulutus antirasismista ammattilaisille -verkkosivustolla. Yhteiskunnan rakenteissa ja asenteissa piilee valkoisuuden normiin pohjaavaa rasismia, joka näkyy esimerkiksi siten, että valkoisuus ei ole este vaan pikemminkin etu esimerkiksi työnhaussa ja asunnon hankinnassa. Tätä kutsutaan valkoiseksi etuoikeudeksi. Osa ihmisistä siis hyötyy valkoisuuden normista ja osalle siitä on haittaa.

Valkoisuuden normi kytkeytyy yhteiskunnan valtarakenteisiin. Erilaiset fyysiset ominaisuudet, esimerkiksi ihonväri, hiukset, kasvojen piirteet ja kulttuuriset tai uskonnolliset symbolit kuten saamenpuku ja hijab, saavat merkityksiä, joiden kautta arvotetaan ihmisryhmiä ja rakennetaan hierarkioita.⁶Souto, A-M. 2022. Verkkoluento “Mitä on valkoinen etuoikeus ja kuinka sitä voi purkaa” THL:n Verkkokoulutus antirasismista ammattilaisille -verkkosivustolla. Valkoisuuden normiin pohjaavaa rasismia piilee yhteiskunnan rakenteissa ja asenteissa. Tämä näkyy esimerkiksi työnhaussa ja asunnon hankinnassa: valkoisuus voi olla etu, kun taas ei-länsimaalaiselta näyttävä nimi, romanipuku tai tumma ihonväri voivat vaikeuttaa niin työn kuin asunnon hakua. Osa ihmisistä hyötyy valkoisuuden normista (tätä kutsutaan valkoiseksi etuoikeudeksi) ja osalle siitä on haittaa.

Valkoisuuden normi on usein näkymätön erityisesti niille, jotka sopivat normiin eivätkä ole omakohtaisesti joutuneet miettimään sitä, miten ihonväri tai etnisyys vaikuttavat ihmisen saamaan kohteluun. Valkoisuuden normi tuleekin usein näkyväksi vasta silloin, kun joku poikkeaa normista.⁷Souto, A-M. 2022. Verkkoluento “Mitä on valkoinen etuoikeus ja kuinka sitä voi purkaa” THL:n Verkkokoulutus antirasismista ammattilaisille -verkkosivustolla.

Varhaiskasvatuksessa valkoisuuden normi voi näkyä esimerkiksi siten, että Tarja-nimisen henkilön oletaan olevan valkoinen, Yahya-nimiselle tarjotaan kysymättä S2-opetusta, mustalle tai ruskealle vanhemmalle puhutaan automaattisesti englantia ja että ihonväriin perustuvaa syrjintää ei osata nähdä ja tunnistaa.

Kun tällä sivustolla puhumme vammaisuudesta ja toimintakyvystä, puhumme YK:n vammaissopimuksen ohjaamana vammaisuudesta laajana käsitteenä. Sopimuksessa vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne henkilöt, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Määritelmä kattaa myös erilaiset ryhmät, joita ei perinteisesti ole ajateltu osaksi vammaisuutta,⁸Helander, M. & Vahtera, S. 2021. Vamman kanssa elävän lapsen perus- ja ihmisoikeudet. Teoksessa E. Pekkarinen & Schalin, A. (toim.) Vammaisuus ja lapsen oikeudet – Lapsen elämää vamman kanssa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2021:4. joihin lukeutuu esimerkiksi neuropsykologiset häiriöt, mielenterveyden häiriöt sekä harvinaissairaudet.⁹Valjakka, S. & Krokfors, Y. & Meriläinen, J. & Vesala, H. T. 2021. Toteutuuko vammaisten lasten oikeus yhdenvertaiseen oppimiseen? Teoksessa E. Pekkarinen & Schalin, A. (toim.) Vammaisuus ja lapsen oikeudet – Lapsen elämää vamman kanssa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2021:4. Luemme mukaan myös erilaista tukea saavat lapset, jotka myös voivat varhaiskasvatuksessa kohdata syrjintää.

Vammaisuutta on määritelty pitkään monilla eri tavoilla ja sitä voi tarkastella eri kanteilta. Tällä sivustolla emme tarkastele vammaisuutta diagnoosikeskeisesti vaan keskitymme siihen, miten yhteiskunnalliset rakenteet ja asenteet vaikuttavat vammaisten henkilöiden kohteluun. YK:n lapsen oikeuksien komitea¹⁰Pollari, K. 2011. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Teoksessa A. Hujala (toim.) Erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi – Lapsen oikeudet osaksi vammaispolitiikkaa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2011:10. korostaakin: “Vammaisten lasten rajoitteena ja esteenä ei ole vamma itsessään, vaan pikemminkin erilaisten sosiaalisten, asenteellisten ja fyysisten esteiden kokonaisuus, jonka lapset jokapäiväisessä elämässään joutuvat kohtaamaan”. Diagnoosi- ja yksilökeskeisyyden sijaan tulisi huomioida se, miten yhteiskunnan rakenteet ja normit rajaavat osallistumisen mahdollisuuksia isolta joukolta ihmisiä, jotka eivät mahdu vammattomuuden normiin.¹¹Lapsiasiavaltuutettu. 2021. Vammaisuus ja lapsen oikeudet – Lapsen elämää vamman kanssa. Pekkarinen, E. & Schalin, A. (toim.) 

Vammaisten arjessa kohtaavat esteet kytkeytyvät vammattomuuden normiin. Vammattomuuden normilla tarkoitetaan sitä, että vammattomuus arvotetaan vammaisuuden yli ja että sitä pidetään normaalina. Normiin kuuluu myös ajatus siitä, että kaikilla ihmisillä on samanlainen toimintakyky. Vammattomuuden arvottaminen vammaisuuden yli näkyy esimerkiksi siinä, että vammaisuuteen liittyviä sanoja käytetään haukkumasanoina. Vammaisten lasten eriarvoisuus voi näkyä esimerkiksi esikuvien puutteena ja muihin lapsiin verrattuna poikkeavina toiminnan mahdollisuuksina.¹²Saarikoski & Kovero 2013. Normit nurin – Älä oleta. Suomen ammattiin opiskelevien liitto – SAKKI & Seta & Suomen lukiolaisten liitto SSL & Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS. Seta-julkaisuja 22. Varhaiskasvatuksessa tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että vamman kanssa eläviä lapsia eristetään muista lapsista eikä heille tarjota esikuvia ja samaistumisen mahdollisuuksia kirjoissa, kuvissa, leluissa ja muissa materiaaleissa. Yhteiskunnallisella tasolla vammaisten lasten osallisuus ei toteudu tarvittavalla tavalla. Syinä ovat esimerkiksi stereotyyppiset käsitykset vammaisista lapsista haavoittuvina, passiivisina ja suojelun tarpeessa olevina.¹³Lapsiasiavaltuutettu. 2021. Vammaisuus ja lapsen oikeudet – Lapsen elämää vamman kanssa. Pekkarinen, E. & Schalin, A. (toim.) Kaikilla lapsilla on sekä oikeus mielipiteen ilmaisemiseen että oikeus saada näkemyksensä huomioonotetuksi ikätasoisesti kehitystaso huomioiden.

Toimintakyvyllä tarkoitetaan sitä, miten kukin pystyy liikkumaan ja toimimaan erilaisissa tilanteissa. Portaat ja kynnykset voivat estää pyörätuolilla liikkuvan pääsyn tilaan. Toiset tarvitsevat apuvälineitä kuullakseen tai enemmän aikaa ja rauhaa keskittyäkseen.¹⁴Saarikoski & Kovero 2013. Normit nurin – Älä oleta. Suomen ammattiin opiskelevien liitto – SAKKI & Seta & Suomen lukiolaisten liitto SSL & Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS. Seta-julkaisuja 22. Kirkkaat valot tai meluisuus isoissa lapsiryhmissä voivat häiritä erityisesti aistiherkkiä lapsia. Vammaisuuteen ja toimintakykyyn liittyvät normit rajaavat osallistumisen mahdollisuuksia. Vammattomuuden normi täytyy purkaa, jotta toimintakyvystä riippumatta jokaisella lapsella olisi samanarvoiset mahdollisuudet osallistua ja saada tarvitsemansa tuki. Varhaiskasvatuksessa inkluusion periaatteena on, että kaikille lapsille järjestetään tarvittava tuki siten, ettei ketään suljeta ulkopuolelle. Inkluusion toteutuminen vaatii tarpeeksi resursseja.

Yhteiskuntaluokasta on totuttu Suomessa puhumaan melko vähän. Tutkimusten mukaan vanhempien sosioekonominen asema ja luokka kuitenkin vaikuttavat lasten elämään niin lapsuudessa kuin pidemmälläkin aikavälillä. Varhaiskasvatuksessa tehdäänkin töitä oppimis- ja muiden erojen tasaamiseksi. 

Matala sosioekonominen asema on liitetty esimerkiksi vähäisempään liikunnan harrastamiseen lapsuudessa¹⁵THL. 2021. Liikunta. ja matalampaan koulutusasteeseen.¹⁶Valtioneuvosto. OECD-vertailu: Sosioekonominen tausta vaikuttaa yhä voimakkaasti koulutusvalintoihin – alueelliset vaihtelut Suomessa pieniä. Taloudelliset vaikeudet ja köyhyys voivat vaikuttaa myös negatiivisesti esimerkiksi terveyteen ja oppimiskykyyn.¹⁷THL. 2022. Lapset ja lapsiperheet.

Lisäksi luokkaan ja sosioekonomiseen asemaan liittyvät normit voivat aiheuttaa lapsille ulkopuolisuuden tunnetta ja johtaa kiusaamiseen. Köyhyyteen saattaa liittyä häpeän, osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteita esimerkiksi silloin, jos lapsi jää sivuun kaveripiirin harrastus- ja kulutustottumusten takia.¹⁸THL. 2022. Lapset ja lapsiperheet.

Luokkaan ja sosioekonomiseen asemaan liittyvät normit voivat varhaiskasvatuksessa näkyä esimerkiksi siten, että kaikkien perheiden oletetaan pystyvän tuomaan lapsille luistimet luistelureissua varten, lapsille annettavat kehut kohdistuvat uusiin vaatteisiin tai leluihin, tai siten että aamupiirissä jatkuvasti kysellään esimerkiksi lasten lomamatkoista tai ‑suunnitelmista. 

Kuten muissakin normeissa, on hyvä huomioida, ettei kiusaamisen ja ulossulkemisen syynä ole lasten tausta, vaan yhteiskunnassa olevat merkitykset ja asenteet, joita erilaisiin taustoihin liitetään. Onkin hyvä pohtia, mitä ja miten puhuu lapsille hyvästä ja tavoiteltavasta elämästä. Painottaako puheessaan (uusien) vaatteiden ja tavaroiden merkitystä ja lomamatkojen ihannointia? Tämä on kytköksissä myös ekososiaalista kasvatusta painottavaan ympäristökasvatukseen, jossa maapallon ja luonnon kantokyky otetaan huomioon ja kyseenalaistetaan jatkuvan kuluttamisen merkityksellisyyttä. Samalla kasvatetaan lapsia maailmaan, jossa kuluttamista ei tarvitsekaan ihannoida eikä sulkea siihen liittyvistä syistä ketään ulkopuolelle.