Anti­rasismi

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa painotetaan ettei kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa hyväksytä missään muodossa.²Opetushallitus. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Myös yhdenvertaisuuslaki sekä lapsen oikeuksien sopimus velvoittavat varhaiskasvatusta ehkäisemään ja poistamaan rasismia. 

Jotta antirasistisen toimintatavan omaksuminen on mahdollista, on ymmärrettävä, että rasismilla on monenlaisia ilmenemismuotoja. Vaikka rasismista ja syrjinnästä joskus puhutaan synonyymeinä, rasismi on yksi syrjinnän muoto.

Rasismilla tarkoitetaan sitä, että ihmisryhmiä määritellään alempiarvoiseksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella. Rasismi voi olla yksilöiden välistä, eli esimerkiksi huutelua, väkivaltaa tai ulossulkemista. Se voi näyttäytyä myös esimerkiksi ennakkoluuloina ja vierauden pelkona. Nämä ennakkoluulot ja pelot voivat olla tiedostamattomia. Rasismi ylläpitää eriarvoisuutta ja vahingoittaa paitsi sen kohteita myös koko yhteiskuntaa.³Oikeusministeriö. Yhdenvertaisuus.fi. Antirasistinen sanasto. Rasismi on valtarakenne joka perustuu ajatukseen valkoisesta ylivallasta. Rasismilla ylläpidetään valkoisen globaalin vähemmistön valtaa muiden, ei-valkoiseksi määriteltyjen ihmisten ylitse.

Rasismi ei aina ole tietoista ja tahallista tai yksilöiden välillä tapahtuvaa. Rasismia esiintyy myös yhteiskunnan rakenteissa: yhteiskunnallisissa normeissa ja käytännöissä sekä yhteiskunnan rakenteissa, kuten instituutioissa, lainsäädännössä ja palveluissa. Se voi olla niin avointa kuin piilevää. Rakenteellinen rasismi on usein tiedostamatonta. Se voi ilmetä näennäisen neutraaleina käytäntöinä, jotka tosiasiassa sulkevat valtaväestöstä toisenlaisiksi nähdyt henkilöt ulkopuolelle.⁴Oikeusministeriö. Yhdenvertaisuus.fi. Antirasistinen sanasto. Esimerkiksi työpaikkailmoituksessa saatetaan pyytää hakijoita monenlaisista taustoista, mutta kuitenkin ennakkoluulojen takia jättää palkkaamatta pätevin hakija, joka on romani. Jos ei itse koe rasismia, rakenteellisen rasismin havaitseminen voi joskus olla haastavaa, mutta se paljastuu viimeistään tilastoissa, esimerkiksi työhaastattelukutsujen määrissä tai asuntomarkkinasyrjintänä.

Kasvatus- ja koulutusjärjestelmässä rakenteellinen rasismi ilmenee monin tavoin. Rakenteellista rasismia on esimerkiksi se, kuinka oppilaita ohjataan esimerkiksi jatko-opintoihin hoiva-alalle etnisen alkuperän vuoksi ja kuinka saamelaisten ja romanien oikeus oman äidinkielen opetukseen ei toteudu. Myös koulutusjärjestelmän valkoisuuden normi on esimerkki rakenteellisesta rasismista.⁵Yhdenvertaisuusvaltuutettu. 2020. Selvitys afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä.

Valkoisuuden normilla ei viitata niinkään ihonväriin vaan sillä tarkoitetaan näkymättömiä sosiaalisia hierarkioita ja valtasuhteita, jossa länsimaalaisuus ja eurooppalaisuus nähdään yhteiskunnallisia rakenteita määrittelevänä normina.⁶Oikeusministeriö. Yhdenvertaisuus.fi. Antirasistinen sanasto. Valkoisuuden normiin liittyy myös ajatus siitä, että valkoista ihonväriä, suomen kieltä äidinkielenä ja kristinuskoa pidetään normeina. Normatiivisuus tulee esiin vasta, kun siitä poiketaan⁷Oikeusministeriö. Yhdenvertaisuus.fi. Antirasistinen sanasto. eli silloin, kun yksilö ei asetu näihin yhteiskunnassa normaaleiksi ja suotaviksi pidettyihin raameihin.

Varhaiskasvatuksessa esiintyy niin rakenteellista rasismia kuin arjen rasismiakin. Afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemaa, ihonväriin perustuvaa rasismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen.  Muilla koulutusasteilla rasismin kokemusten raportoidaan olevan esimerkiksi sanallista häirintää, fyysisen koskemattomuuden loukkaamista sekä ryhmästä ulossulkemista. Myös valkoisuusnormista poikkeaminen vaikutti oppilaiden nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemukseen. ⁸Yhdenvertaisuusvaltuutettu. 2020. Selvitys afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä.

Varhaiskasvatuksessa valkoisuuden normi voi näkyä esimerkiksi siten, että ihonväriin perustuvaa rasismia ei osata nähdä ja tunnistaa, päiväkodin kirjoissa ja lehdissä hahmot ovat valkoisia eikä muistakaan materiaaleista kuten leluista löydy monipuolisesti esikuvia ja samastumisen mahdollisuuksia ja että ei-valkoisten perheiden haasteiden tai erilaisten tapojen syy nähdään poikkeavassa oletetussa kulttuurissa.

Arjen rasismia on sosiaalisissa käytänteissä tapahtuva rasismi, jonka seurauksena vähemmistöön kuuluvia ihmisiä asetetaan alempiarvoiseen asemaan. Rasismia voi ilmetä sekä työyhteisön sisällä että lapsia ja perheitä kohtaan. Erään tutkimuksen mukaan S2-opettajista jopa 84 % on havainnut arjen rasismia päiväkodissa. Arjen rasismi ilmenee monin eri tavoin: välttelynä, nimittelynä, loukkaavina eleinä sekä pahan puhumisena työyhteisön kesken. Maahanmuuttajataustaisia perheitä ja työntekijöitä myös ulossuljetaan yhteisön ulkopuolelle.⁹Front, S-K. 2019. Arjen rasismi varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatuksen suomenopettajien näkemyksiä arjen rasismista päiväkodeissa. Helsingin yliopisto.

Samankaltaisia tuloksia on löydetty myös muissa tutkimuksissa. Varhaiskasvatuksen henkilökunta ei aina tunnista sitä, mikä on rasismia ja että oma työpaikka on rasismista vapaa. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa rasismin ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi rasismin kieltäminen, rasistiset stereotypiat ja ennakkoluulot, joita heitellään vitsin varjolla, rasististen sanojen käyttäminen, tiettyjen vanhempien huomiotta jättäminen ja värisokeus. ¹⁰Loukola, S. 2021. “And If Something, Antiracism Is a Pedagogical Matter” – Finnish Early Childhood Education Teachers’ Understanding and Experiences of Antiracism and White Normativity. Lund University. Värisokeudella tarkoitetaan sitä, että ihminen ajattelee, ettei hän itse kiinnitä huomiota toisten ihmisten ihonväriin tai etnisyyteen, vaan että kaikki ovat saman arvoisia. Taustalla on kaunis ajatus, mutta haasteena on se, että jos ei ns. ”näe väriä”, ei myöskään kykene tunnistamaan sitä, että yhteiskunnassamme ihmisiä kohdellaan eri tavoin ihonväristä tai etnisyydestä riippuen. Silloin ikään kuin sulkee silmänsä rasismilta sekä myös mahdollisten omien rasististen ajatusmallien tai -toiminnan tarkastelulta.

Myös lasten välillä ilmenee rasismia. Jo 4-vuotiailla lapsilla on ennakkoluuloja mustia poikia kohtaan. Sekä mustat ja valkoiset tytöt että valkoiset pojat osoittivat ennakkoluuloja mustia poikia kohtaan ja reagoivat positiivisimmin valkoisten lasten kuviin. Jo pienet lapset siis ymmärtävät valtaan liittyviä normeja.¹¹Perszyk, D., Lei, R.F., Bodenhausen, G., Richeson, J.A. & Waxman, S. 2019. Northwestern University Bias at the intersection of race and gender: Evidence from preschool-aged children. Developmental Science 22(3):e12788.

Vallalla olevan ajatuksen mukaan se, että lapset kasvavat kielellisesti ja kulttuurisesti monimuotoisessa ympäristössä, pitkällä tähtäimellä vähentää ja ehkäisee rasismia yhteiskunnallisella tasolla. Tällainen ajattelutapa jättää huomioimatta sen, että lasten maailma ei ole vapaa rasismista ja ettei lapsilla todellisuudessa ole vaikutusvaltaa yhteiskunnallisen rasismin vähentämiseen. Rasistisessa yhteiskunnassa lapset pikemminkin sekä omaksuvat rasistisia toiminta- ja ajattelutapoja että aikuistuttuaan toistavat niitä.¹²Rastas, A. 2007. Rasismi lasten ja nuorten arjessa. Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Tampere University Press.

Jo pienetkin lapset ovat tietoisia ihmisten eroista, kuten etnisestä taustasta, sukupuolesta, kyvykkyydestä ja yhteiskuntaluokasta. Lapset pystyvät myös luomaan sosiaalisia järjestyksiä, jotka edistävät syrjintää ja ennakkoluuloja. Varhaiskasvatuksessa lapsi luo ymmärrystä ihmisten välisistä sosiaalisista suhteista ja eri kulttuureista, joten aikuisilla tulee olla taitoa käsitellä näitä teemoja lasten kanssa. Tietoa ja taitoa toimia ennakkoluuloja vastaan tarvitsevat etenkin valkoiset lapset.¹³Nguyen, A. 2021. ”Children Have the Fairest Things to Say”: Young Children’s Engagement with Anti-Bias Picture Books. Early Childhood Education Journal. Jun2022, Vol. 50 Issue 5, 743-759. Antirasistista toimintaa voi harjoittaa pohtimalla yhdessä lasten kanssa ihonväriin, etniseen alkuperään tai kieleen liittyviä asenteita, ajattelua sekä toimintaa ja kyseenalaistamalla niihin liittyviä normeja ja rakenteita.¹⁴Aminkeng Atabong , A. 2021. Kohti rasisminvastaista pedagogiikkaa. Julkaisussa S. Keskinen , M. Seikkula & F. Mkwesha (toim). Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus, Helsinki, Sivut 205-220.

Ennakkoasenteita ehkäisevä kasvatus¹⁵Derman-Sparks, L. & Olsen Edwards, J. 2019. Understanding Anti-Bias Education. Teoksesta: Young Children 74 (5). voi toimia apukeinona ennakkoluuloja vastaan. Näitä neljää tavoitetta voi treenata varhaiskasvatuksessa muun muassa tilanteissa, joissa lapset kinastelevat lelusta tai siitä kuka saa tulla mukaan leikkiin, kiusaamistilanteissa tai kun kirjassa, lauluissa tai lasten tai aikuisten puheissa näkyy haitallisia stereotypioita.

1. Aikuiset tukevat jokaisen lapsen kehittymistä tiedostavaksi, itsevarmaksi ja yksilölliseksi persoonaksi. Lapset osaavat kuvata itseään ja muita kunnioittavilla sanoilla ja ovat ylpeitä omasta taustastaan ja perheestään.

2. Aikuiset tukevat lapsia empaattisiin kohtaamisiin moninaisten ihmisten kanssa. Lapset osaavat nimetä millä tavalla he ovat samaan aikaan erilaisia ja samanlaisia toistensa kanssa. Vaikka olemme kaikki erilaisia, löytyy meistä kaikista myös paljon yhteistä. Ida Hummelstedtin väitöskirjassa¹⁶Hummelstedt, I. 2022. Acknowledging diversity but reproducing the Other. A critical analysis of Finnish multicultural education. Helsingin yliopisto. suomalaista monikulttuurisuuskasvatusta kritisoidaan siitä, että sen avulla on nimenomaan vahvistettu ihmisryhmien välisiä eroja. Älä siis unohda opettaa lapsia huomaamaan yhtäläisyyksiä toisten lasten kanssa. Tavoitteena on, että lapset oppivat toimimaan lempeästi ja reilusti kaikkien kanssa.

3. Aikuiset auttavat lapsia tunnistamaan haitalliset ennakkoasenteet ja epäoikeudenmukaisuuden. Lapset ymmärtävät, että epäoikeudenmukaisuus satuttaa ja heillä on sanoja kuvata sitä. Kun lapset oppivat, että on mahdollista tunnistaa epäoikeudenmukaiset toimintatavat ja muuttaa niitä, lasten kokemus osallisuudesta kasvaa. 

4. Aikuiset tukevat lapsen kykyä ja varmuutta puolustaa itseään ja muita. Lapsilla on työkaluja toimia tilanteissa, joissa he kohtaavat haitallisia ennakkoasenteita tai epäoikeudenmukaisuutta.