Tunne- ja turva­taidot

Ikätasoinen tieto omasta kehosta, tunteista, oikeuksista ja kaveritaidoista on jo varhaiskasvatusikäisen lapsen oikeus. Näitä teemoja käsitellään usein seksuaalikasvatus, turvataitokasvatus- tai kehotunnekasvatus-otsikoiden alla. Tunne-, kaveri- ja turvataitojen tarkoitus on tukea ja suojata lapsen kehitystä. Myönteinen asenne omaan kehoon, oikea tieto ja konkreettiset turvataidot antavat lapselle varmuutta tunnistaa ja käsitellä tunteitaan, hyväksyä oman ja muiden kehojen moninaisuuden, tuoda esiin omia ajatuksiaan ja tarpeitaan sekä kunnioittaa omia ja muiden rajoja. Sukupuolisensitiivisyys ja normitietoisuus on oleellista myös näissä taidoissa: jo pienten lasten kanssa voi keskustella normeista, odotuksista ja siitä, että jokainen on arvokas omana itsenään.

Se, miten lapset kohdataan, vaikuttaa siihen, millaiseen tunneilmaisuun he oppivat. Esimerkiksi pidemmät odottamisvuorot kasaantuvat usein lapsiryhmässä tietyille lapsille, jotka ajan kuluessa oppivat, että toisten tarpeet menevät systemaattisesti heidän omiensa edelle. Näille lapsille voi olla hankalaa oppia jatkossa sanomaan voimakkaasti ei toisten pyynnöille tai tunnistamaan ja hyväksymään omat vihan tunteensa. Vastaavasti ne lapset, jotka tyypillisesti saavat nopeasti tarpeensa tyydytettyä, eivät tule harjoittaneeksi kärsivällisyyttä ja toisten huomiointia samalla tavoin kuin muut. Äänekkäät, oman toiveensa nopeasti läpi saamiseen tottuneet lapset saavat paljon huomiota, mutta usein lähinnä käskyjen ja kieltojen muodossa.¹Cacciatore, R., Riihonen, R. & Tuukkanen, K. 2013. Ammattilainen lasten tunteiden tulkkina. Teoksessa: Oulasmaa, Minna & Riihonen Riikka (toim.) Ammattikasvattajan kielletyt tunteet, 21–39. Väestöliitto. Tunnistatko esitetyt persoonallisuustyypit omasta lapsiryhmästäsi?

Tunne- ja turvataitokasvatuksen avulla varhaiskasvatusikäisen lapsen kanssa luodaan pohja myöhemmälle turvataitokasvatukselle ja avoimelle keskustelukulttuurille. Varhaiskasvatusikäisen lapsen kanssa käsiteltäviä teemoja ovat esimerkiksi tunteet, ystävät, oman kehon tuntemus, toisten rajojen kunnioittaminen ja turvataidot sekä erilaiset perhemuodot ja lasten saaminen.

Lapsia on tärkeää opettaa kuuntelemaan ja tunnistamaan oman kehon ja mielen viestejä. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki teot eivät ole. Tavoitteena on, että lapsi oppii tunnistamaan, sanoittamaan ja hyväksymään erilaiset tunteet. Jos lapsi ei opi tunnistamaan tunteitaan, hänen on myös vaikea ymmärtää omia tunteitaan, reaktioitaan ja sitä, mistä ne johtuvat. Tunnetaidot ovat myös vahvasti kytköksissä kaveritaitoihin. Tunteiden tunnistamiseen ja nimeämiseen pystyvät lapset ovat usein muita vähemmän aggressiivisia, heillä on paremmat sosiaaliset taidot ja he ovat kaveripiirissä hyväksytympiä.²Cacciatore, R. 2008. Kiukkukirja. Aggressiokasvattajan käsikirja – vauvasta kouluikään. (toim. Vuokko Nurme). Väestöliitto: VL-markkinointi.

Lapset oppivat käytösmalleja aikuisilta. Siksi on hyvä pohtia, millä tavoin varhaiskasvatuksen ammattilaisena itse ilmaisee omia tunteitaan ja reagoi lasten tunneilmaisuun. Tunteiden nimeäminen ja niiden näyttäminen opettaa lapselle, että tunteiden ilmaiseminen on hyväksyttävää. On myös luonnollista, että joskus aikuinenkin ärsyyntyy. Tämäkin on hyvä sanallistaa lapsille ja tarvittaessa kertoa, että menee hetkeksi rauhoittumaan ja palaa pian takaisin. Jos lapsille taas tulee sanoneeksi jotain liian tiukasti, voi jälkikäteen pyytää anteeksi ja kertoa, miksi hermostui. 

Eri sukupuolta olevia lapsia on tyypillisesti kasvatettu erilaiseen tunneilmaisuun. Tyttöjä on kannustettu ilmaisemaan tunteitaan ja osoittamaan herkkyyttä, pojilta samankaltainen käytös taas on saatettu nähdä heikkoutena. Miten varmistat, että sukupuolesta riippumatta turvaat tasavertaisen tunnetaitojen kasvatuksen kaikille lapsille?

Pitäkää yhdessä huolta, että lapset tietävät, mikä on sallittua ja mikä ei. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta tunnekuohun vallassa ei saa esimerkiksi rikkoa mitään tai satuttaa toisia. Voitte yhdessä tehdä kuvitetut säännöt ryhmän seinälle.

Kun lapsen tunteet kuohuvat, pyri itse olemaan rauhallinen. Osa lapsista voi mielellään harmituksen kohdatessaan tulla syliin, toiset taas eivät halua minkäänlaista kosketusta. Opettele tunnistamaan tapoja tukea kutakin lasta. Voit samalla sanoittaa lapsen tunteita ja kokemuksia. Kun tunnekuohu on ohi, voi yhdessä lapsen kanssa nimetä tunteita ja pohtia, mistä ne johtuivat. Lapselle on myös hyvä sanoittaa, että tunteiden ilmaiseminen on hyvä juttu. Tunteiden jakamiseen ja läheisyyteen kannustaminen sekä yksin pärjäämisen ideaalin kyseenalaistaminen voi tuoda lapselle emotionaalisesti haastavassa tilanteessa enemmän turvaa ja tunnetaitoja kuin pelkkä aikuisen lohdutus.

Rauhoittuminen ja rentoutuminen on tärkeä taito. Erilaiset itsetehdyt rauhoittumispussit tai -purkit ja hengitysharjoitukset voivat auttaa rauhoittumaan. Aamupiirin tai liikuntahetken voi päättää vaikkapa rauhallisen musiikin soidessa pallohierontaan.

Pohdi:

Lasten kanssa voi yhdessä pohtia, mitkä tunteet tuntuvat huonolta ja mitkä hyviltä ja missä päin kehoa eri tunteet tuntuvat. Tunteita käsitellessä voi käyttää apuna piirtämistä ja eri värejä. Lapset voivat itse esimerkiksi maalata, miltä erilaiset tunteet näyttävät ja tuntuvat. Entä millainen tanssiliike vaikkapa viha on? Entä riemu? Voiko tunteita näytellä ja arvailla pantomiimin avulla? Millaisia tunteita tunnistatte lastenkirjojen henkilöiltä ja mistä nämä tunteet johtuvat? Voimakkaiden tunteiden kohdalla on hyvä yhdessä etukäteen pohtia, miten näitä tunteita voi ilmaista niin, ettei loukkaa toista ihmistä. 

Kiinnitä huomiota myönteisiin tunteisiin ja niiden vahvistamiseen. Kysy lapselta, mistä hän on kiitollinen, mitä hän on oppinut tai missä hän on ollut erityisen hyvä tänään. Opeta lapset arvostamaan omia vahvuuksiaan ja kerro myös itse, millaisia ihania piirteitä heissä näet. Älä säästele kiitoksia tai kehuja. Myönteinen minäkuva toimii myös kaveritaitojen pohjana. 

Kehonosista ja kehon toiminnoista avoimesti lapsen kanssa puhuminen opettaa, ettei niissä ole mitään hävettävää. Joskus aikuiset saattava keksiä sukuelimille kiertoilmauksia tai pyytää lapsia lopettamaan “vessasanojen” käyttämisen. Päinvastoin lasten kanssa on tärkeää opetella nimeämään kaikki kehonosat, niiden tehtävät ja miten eri kehon osista voi pitää huolta. On tärkeää, että lapsi oppii oman kehonsa olevan hyvä sellaisenaan. Lapsen tai kenenkään muunkaan kehoja ei kannata arvostella. Kaikkien kehot ovat erilaisia ja jokainen kehittyy omaan tahtiinsa, kaikki ovat kuitenkin yhtä arvokkaita. 

Kehonosista ja kehoista puhumisessa tulee huomioida sukupuolen moninaisuus. Lasten kanssa on tärkeää käydä keskustelua sukupuolen moninaisuudesta konkreettisin esimerkein, esimerkiksi kertoen, että tyttöjen ja poikien lisäksi on olemassa transtyttöjä ja transpoikia, muunsukupuolisia sekä intersukupuolisia lapsia. Lapsille on hyvä sanallistaa, että kaikilla tytöillä ei välttämättä ole pimppiä ja kaikilla pojilla pippeliä.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisena on hyvä pohtia sitä, miten itse puhuu omasta kehostaan ja arvosteleeko omaa kehoaan lasten kuullen. Ruokakasvatus on osa kehotunnekasvatusta. Esimerkiksi ruokailun yhteydessä aikuisten kommentit ja sanaton viestintä välittävät lapsille asenteita ruokaan ja syömiseen liittyen. 

Millaista asenteita seuraavista lauseista löytyy?

Turvataitoja ovat esimerkiksi omien rajojen tunnistaminen, muiden rajojen kunnioittaminen sekä kehonosien nimeäminen. Suostumuksen opettaminen on tärkeää jo pienille lapsille. Soveliasta kosketusta, toisten rajojen kunnioittamista ja luvan kysymistä voi yhdessä harjoitella leikeissä, mutta myös oikeissa tilanteissa toisten lasten ja aikuisten kanssa. Opeta lapsia kysymään lupa ennen halausta tai muuta kosketusta ja myös kunnioittamaan toisen vastausta. Miten opitaan kestämään se, jos itse haluaa osoittaa tykkäystä vaikka halaten, mutta ystävä ei haluakaan halata takaisin?

Samalla kun lapsille opetetaan tärkeitä turvataitoja, myös aikuisen on tärkeää kunnioittaa lapsen rajoja. Lasta ei tule esimerkiksi maanitella halaamaan tai syliin istumaan, jos lapsi ei itse halua. Jos lapsi ei pienestä pitäen opi tunnistamaan omia rajojaan ja kunnioittamaan niitä, hyvää tarkoittavilla pyynnöillä tai kommenteilla voi olla ikäviäkin seurauksia, jos myöhemmin nuorena tai aikuisena ei pysty asettamaan rajoja tai pitämään niistä kiinni. Wc-käyntien yhteydessä opetellaan yhdessä lasten kanssa antamaan toisille lapsille tilaa ja yksityisyyttä käydä rauhassa vessassa. Lapselle on tarvittaessa hyvä myös tarjota yksityinen tila vaatteiden vaihtoa varten.

Väestöliitto on kehittänyt neljä tärkeää turvataitoa, jotka opettaa lapselle. Turvataitoihin kuuluu, että lapsi tuntee kaikkien kehon osien nimet. Toiseksi lapselle opetetaan uimapukusääntö: uimapuvun alle jäävät kehonosat ovat yksityisiä, eikä niihin saa koskea, katsoa tai puhua niistä ilman lapsen lupaa. Kolmanneksi lapsi opetetaan tunnistamaan hyvän ja huono kosketuksen ero. Hyvä kosketus ei ikinä ole salaisuus. Hyvästä kosketuksesta tulee hyvä ja turvallinen olo, huono kosketus taas saattaa sattua, pelottaa tai suututtaa. Neljänneksi lapsen tulee tietää, miten toimia uhkaavassa tilanteessa. Jos tilanne tai kosketus tuntuu pahalta, lapsi saa sanoa ei, poistua tilanteesta ja kertoa tapahtuneesta turvalliselle aikuiselle.³Väestöliitto. Turvataidot ja lapsen keho. https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/11/987d8053-a3_turvataitojuliste_selkosuomi_2020.pdf