Osallisuus

Osallisuudella tarkoitetaan niin lasten kuulluksi tulemista, mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja tehdä valintoja kuin yhteisöön kuulumista.¹Nivala, E. 2021. Osallisuuden vahvistaminen yksinäisyyden ehkäisemisessä varhaiskasvatuksessa. Journal of Early Childhood Education Research. 10:1, 33–59. Lasten osallisuus on eräs pedagogisen toiminnan ensisijaisista tavoitteista, mutta sen toteuttaminen on monesti hankalaa.²Sevón, E., Hautala, P., Hautakangas, M., Ranta, M., Merjovaara, O., Mustola, M. & Alasuutari, M. 2021. Lasten osallisuuden jännitteet varhaiskasvatuksessa. Journal of Early Childhood Education Research. Volume 10. Issue 1, 114–138. Osallisuuden esteinä voivat olla normit, jotka kytkeytyvät esimerkiksi sukupuoleen, luonteenpiirteisiin, ikään, etnisyyteen, toimintakykyyn, kielitaitoon tai puheen kehitykseen. 

Tärkeimpiä mahdollistajia osallisuudelle on lapsen kohtaaminen yksilöllisesti. Esimerkiksi joka aamuinen lapsen päiväkotiin saapuminen on oiva tilanne yksilölliselle kohtaamiselle ja siten osallisuuden kokemuksen muodostamiselle.³Ylikörkkö, E-M. 2022. Lapsen osallisuuden tilan muotoutuminen lapsen ja opettajan välisissä kohtaamisissa. Journal of Early Childhood Education Research. 11:2, 72–98.Tällaisessa tilanteessa yksilöllinen kohtaaminen voi olla esimerkiksi lapsen syliin ottaminen, lapselle loruttelu ja laulaminen, lapsen tasolle laskeutuminen, hellä kosketus olkapäälle tai yhdessä vitsailu.  

Yksilöllisen kohtaamisen lisäksi lapsille on myös tärkeää tarjota paikkoja tulla huomioiduksi yhtenä ryhmän jäsenenä esimerkiksi aamupiirin aikana. Lasten osallisuutta kehittäessä on myös hyvä huomioida, että pakottaminen ei luo lapselle osallisuuden tunnetta, vaan osallisuutta lisää vapaaehtoisuus osallistua yhteiseen toimintaan.⁴Ylikörkkö, E-M. 2022. Lapsen osallisuuden tilan muotoutuminen lapsen ja opettajan välisissä kohtaamisissa. Journal of Early Childhood Education Research. 11:2, 72–98.

Osallisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa on läsnä useampi lapsi. Tällöin kohtaaminen aikuisen ja lapsen välillä voi muuttua ja joidenkin lasten osallisuus kaventua ja toisten lisääntyä.⁵Ylikörkkö, E-M. 2022. Lapsen osallisuuden tilan muotoutuminen lapsen ja opettajan välisissä kohtaamisissa. Journal of Early Childhood Education Research. 11:2, 72–98. Varhaiskasvatuksen ammattilaisena onkin hyvä havainnoida omaa toimintaa ja erityisesti sitä, millä tavalla vastaa lasten aloitteisiin. Onko joidenkin lasten aloitteisiin helpompi tarttua? Entä tuleeko tiettyjen lasten aloitteet tahattomasti sivuutettua? Mikä yhdistää ja erottaa näitä lapsia?

Lasten välinen vuorovaikutus vaikuttaa siihen, millä tavalla lapsi kokee olevansa osa ryhmää. Osallisuus on ryhmään kuulumisen tunnetta. Muut voivat sulkea ulkopuolelle lapsen esimerkiksi etnisyyden, ihonvärin tai kielitaidon takia.⁶Konstantoni, K. 2013. Children’s rights-based approaches: The challenges of listening to taboo/discriminatory issues and moving beyond children’s participation. International Journal of Early Years Education, 21:4, 362–374. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten onkin oltava tarkkana siitä, ettei osaa lapsista sysätä ryhmän ulkopuolelle.

Myös sukupuolen moninaisuuteen ja heteronormatiivisuuteen liittyvät asenteet voivat vaikuttaa lasten osallisuuteen. Sateenkaarilapsen osallisuuden kokemusta voi parantaa esimerkiksi näin:

Erään tutkimuksen mukaan tytöille tarjotut usein hoivaamiseen liittyvät leikkimaailmat rajoittavat lasten osallisuutta ja aktiivisuutta, sillä ne ovat yleensä valmiiksi rakennettuja ja aikuisten suunnittelemia. Poikien käyttämät välineet mahdollistavat luovempia ja monipuolisempia leikkejä, joissa leikkimaailma saatetaan luoda itse. Aikuisilla on myös välillä vaikeuksia tunnistaa tilanteita, joissa erityisesti tytöt pyrkivät aloitteilla ja vuorovaikutuksella muokkaamaan toimintaa. Poikien mahdollisuudet vaikuttaa leikin tai muun toiminnan kulkuun ovatkin suuremmat, sillä heidän aloitteensa sen muokkaamiseksi tulevat herkemmin ymmärretyksi. Tyttöjen toimijuus on tällöin rajatumpi, kun he eivät pysty samalla tavalla vaikuttamaan omaan ympäristöönsä ja kehittämään leikkejä eteenpäin.⁷Virkki, P. 2015. Lapset toiminnan suunnittelijoina ja muovaajina. Teoksessa Varhaiskasvatus toimijuuden ja osallisuuden edistäjänä. Itä-Suomen yliopisto.

Onkin oleellista oppia tunnistamaan sukupuolen ja muiden lasten piirteiden mahdollinen vaikutus osallisuuteen, jotta voidaan taata kaikille samat säännöt ja mahdollisuudet. Aikuisen rooli on ohjata, tukea ja mahdollistaa monipuolisia vaihtoehtoja, jotta kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus niiden kokeilemiseen ja uuden oppimiseen. 

Koska osallisuuteen liittyvät myös lasten kokemukset siitä, pääsevätkö he osaksi yhteisöä ja saavatko he aikuisilta luottamuksen osoituksia, on tärkeää kiinnittää huomiota arjen kiireisiin tilanteisiin, joissa lapsia käytetään spontaanisti apulaisina. Suunnitelluissa avustustilanteissa, kuten esimerkiksi ruokailu- tai askartelutilanteiden järjestelyssä, yleensä muistetaan pitää huoli apulaisvuorojen tasaisesta jakautumisesta. Suunnitellut tuokiot muodostavat kuitenkin lapsen varhaiskasvatuspäivästä vain osan. Arjen kiireisissä tilanteissa aikuisilla on mahdollisuus antaa arvostusta ja luottamusta lapselle spontaanisti pienten ennalta määräämättömien avustavien tehtävien muodossa.

Vaikka sukupuolisensitiivisyys nähdään nimenomaan aikuisen toimintaan ja asenteisiin liittyväksi asiaksi, ei ole tarkoitus käsittää lasta passiivisena toiminnan kohteena. Lapset ovat aktiivisia varhaiskasvatuksen toimijoita ja antavat tilanteille oman merkityksensä. Tasa-arvotyötä tehdään siis yhdessä lasten kanssa. Aikuinen on vastuussa siitä, että hän luo lapsille mahdollisuuksia kyseenalaistaa sukupuolirooleja ja -normeja.

Vammaisuuteen ja toimintakykyyn liittyvät normit rajaavat vammaisten lasten osallistumisen mahdollisuuksia. Vammattomuuden normit voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten vammainen lapsi kohtaa ulossulkemista, syrjiviä asenteita ja ennakkoluuloja lapsiryhmässä, sekä lapsen kuulluksi tulemisen kokemukseen kommunikaatiohaasteiden vuoksi. Vammattomuuden normia täytyykin purkaa, jotta toimintakyvystä riippumatta jokaisella lapsella olisi samanarvoiset mahdollisuudet osallistua. Lisäksi varhaiskasvatuksen inkluusion periaatteen mukaisesti kaikille lapsille on järjestettävä tarvittava tuki, jotta ketään ei suljeta ulkopuolelle. Onkin hyvä muistaa, että vammaisten lasten rajoitteena ja esteenä ei ole vamma itsessään, vaan ympäristö, joka estää elämästä tavallista elämää vamman kanssa.⁸Lapsiasiavaltuutettu. 2021. Vammaisuus ja lapsen oikeudet – Lapsen elämää vamman kanssa. Pekkarinen, E. & Schalin, A. (toim.)

Kaikilla lapsilla on oikeus kuulua ryhmään sen arvokkaana jäsenenä. Vammaisten lasten kohdalla on erityisen tärkeää kiinnittää huomioon lasten vertaissuhteisiin, sillä lapsillakin voi olla ennakkoluuloja ja syrjiviä asenteita vammaisuutta kohtaan. Millä tavalla pidät arjessa huomiota siihen, että ketään lasta ei syrjitä vammaan tai toimintakykyyn liittyvien ennakkoluulojen takia ja kaikille lapsille muodostuu kaverisuhteita?

Jokaiselle lapselle tulee myös tarjota mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja nähdyksi. Vamma tai lapsen kommunikaation haasteet eivät saa olla esteenä lasten näkemyksiä ja toiveita selvitettäessä. Monesti kuitenkin näkemyksien ja mielipiteiden selvittämisen esteenä ovat aikuisten ennakkoluulot. Aikuiset voivat virheellisesti olettaa, ettei lapsi esimerkiksi ymmärrä käsiteltävää asiaa. Aikuiset voivat myös puhua lasten puolesta ja ohitse erityisesti silloin, kun lapsella on haasteita puheen tuottamisessa tai kielen ymmärtämisessä.⁹Ahola, S. & Pollari, K. 2018. Vammaisten lasten osallisuus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Myös esteettömyys vaikuttaa lapsen osallisuuteen. Jos lapsi ei esimerkiksi pysty toimimaan samoissa tiloissa muiden lasten kanssa ja osallistumaan samoihin leikkeihin kuin muut lapset, on vaarana jäädä ulkopuolelle ryhmästä. Siksikin esteettömyyteen on tärkeää kiinnittää huomiota.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten asenteet, vuorovaikutustaidot sekä rakenteelliset tekijät vaikuttavat siihen, miten vammaisten lasten osallisuus ja toimijuus toteutuu. Vammaisten lasten toimijuutta edistäviä tekijöitä ovat esimerkiksi

Ilmasto- ja ympäristökysymyksiin liittyvää osallisuutta voidaan toteuttaa varhaiskasvatuksessa monella eri tavalla. Sillä voidaan tarkoittaa sekä lapsen mahdollisuutta vaikuttaa lähiympäristöön että laajemmin ihmisen kokemusta sellaisesta monilajisesta maailmasta, jossa eläimet nähdään arvokkaina omina yksilöinään ja jossa ihminen ei arvota itseään eläinten ja muun luonnon yläpuolelle. 

Lapsille on tärkeää tarjota mahdollisuuksia osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon myös ilmasto- ja ympäristöasioissa. Niin lapset voivat pikku hiljaa oppia tunnistamaan, että heilläkin on mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristönsä tapahtumiin. Ympäristöön liittyvät kysymykset kannattaakin tuoda osaksi lasten normaalia arkea.¹¹Haanpää, L. & ja af Ursin, P. 2020. Ympäristöhuoli aktivoi lapset vaikuttamaan. Teoksessa Elina Pekkarinen ja Terhi Tuukkanen (toim.) 2020. Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4. Lasten harteille ei tietenkään tule kasata taakkaa ympäristö- ja ilmastokriisien ratkaisemisesta, mutta heille voidaan opettaa, että erityisesti yhdessä muiden ihmisten kanssa on mahdollista saada asioita aikaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavatkin lasten osallisuutta sekä aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. ¹²Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet.

Lapsen ikä vaikuttaa lasten kykyihin ja mahdollisuuksiin hahmottaa ja pohtia maapallon tulevaisuutta. Jo 5-vuotiaat lapset osaavat tunnistaa luonnolle haitallisia asioita ja pienet lapset ovat erityisen huolissaan ympäristön roskaantumisesta. Lapset pitivät elinympäristössään tärkeinä asioina puhdasta luontoa, turvallisuuden tunnetta, ihmisiä, toimintamahdollisuuksia sekä palveluita.¹³Tuukkanen, T. & Pekkarinen, E. 2020.  “Luonto kuolee jos roskataan” – Lasten ja nuorten käsityksiä hyvästä ympäristöstä ja maapallon tulevaisuudesta. Teoksessa Elina Pekkarinen ja Terhi Tuukkanen (toim.) 2020. Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4. 

Monet lapset ovatkin huolissaan ympäristön ja ilmaston tilasta. 7–9-vuotiaiden luontosuhdetta selvittäneessä tutkimuksessa tuli ilmi, että tämän ikäiset lapset ovat sekä tietoisia että huolissaan ihmisten luontosuhteesta, jossa suhtaudutaan luontoon välineellistävästi, välinpitämättömästi ja haitallisesti. Lapset olivat erityisen huolissaan lähiympäristönsä, kuten metsien, tuhoamisesta. He pohtivat itse, miten voisivat vaikuttaa luonnon hyvinvointiin.¹⁴Kumpulainen, K., Byman,  J. Renlund, J. & Wong, C. C. 2020. “Puu on vähän niinku ihminen, sekin alkaa itkee” – Luontosuhde ja maapallon tulevaisuus lasten kertomana. Teoksessa Elina Pekkarinen ja Terhi Tuukkanen (toim.) 2020. Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4.

Jotkin kunnat ja kaupungit ovat pyrkineet lisäämään lasten osallisuutta ympäristövastuullisuuden teemoissa. Hyvänä esimerkkinä toimii Iin kunnan kokeilu, jossa kunnan päiväkoteja ja kouluja kannustettiin energian säästämiseen siten, että päiväkodit ja koulut saivat itselleen puolet rahallisesta säästöstä, jotka ne olivat energiansäästötoimillaan saaneet aikaan. Lapset saivat itse päättää, mihin säästynyt raha käytettiin.¹⁵Iin kunta. Ei ylikulutusta. 

Voisiko päiväkodin tasolla keksiä samantapaisia haasteita? Ryhmissä voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi valojen sammutteluun, veden laskemiseen, kierrätykseen, hävikkiruokaan ja muihin arjen asioihin. Tällöin lapset oppivat toimimaan yhteisönä vastuullisesti. Vastuullisuutta voidaankin opetella leikin ja pelillisyyden avulla. Porkkanana lapsille voi esimerkiksi olla yhteinen leffahetki, naamiaiset tai jokin muu lasten itse toivoma asia.