Leikin suku­puolittuneet käytännöt

Leikki on lapsen ominaisin tapa toimia ja olla olemassa. Leikki on oppimista ja ympäristön tutkimista, usein toisen lapsen tai lasten kanssa. Leikissä mukana on mielikuvitus, mutta leikki on usein myös arjen aktiivista jäljittelyä tai muuttamista. Leikit heijastavat yhteiskunnan ja vanhempien toimintaa ja ovat sidoksissa kulttuuriin. Leikille on ominaista toiminta, ei lopputulos. 

Leikkivalintoihin ja leikkikokoonpanoihin vaikuttavat usein piiloon jäävät sukupuolinormit. Vaikka yleisenä periaatteena on, että kaikki lapset saavat leikkiä kaikilla leluilla, voivat tiedostamattomat katseet, eleet ja vihjeet, kuten esimerkiksi lelujen asettelu, rajoittaa lasten hakeutumista moninaisiin leikkeihin. Otsan kurtistaminen tai kulmien kohottaminen vaikkapa silloin, jos poika laittaa roolileikeissä mekon päälleen, antaa sanattoman viestin siitä, että lapsen käytöksessä on jotain poikkeuksellista. 

Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tarkoituksena on, että lapset tutustuvat erilaiseen toimintaan, tekemiseen ja tapoihin ilmaista itseään mahdollisimman laajasti. Tavoite ei ole kääntää sukupuolistereotypioita ympäri ja pakottaa tyttöjä leikkimään autoilla ja poikia nukeilla. Tavoite on, että useampi lelu ja leikki tulee lapselle tutuiksi, jolloin vapaan leikin hetkellä on aidosti mahdollisuus tarttua myös muihin leluihin, kuin niihin, joilla on tottunut leikkimään. 

Joskus huoltajat saattavat esittää toiveen, ettei heidän lapsensa saisi leikkiä jotakin tiettyä leikkiä, jonka vanhempi näkee epätyypilliseksi lapsen sukupuolen takia. Huoltajille voi tällöin kertoa, että Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden¹Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Helsinki: Opetushallitus. mukaan varhaiskasvatuksessa tulee rohkaista lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia. Jos rajoitamme lapsen toimintaa varhaiskasvatuksessa sukupuolen perusteella, syyllistymme syrjintään. Sen sijaan varhaiskasvatuksessa edistetään tasa-arvoa tuomalla lasten luokse mahdollisimman laaja toiminnan kenttä. 

Lasten tekemät rajanylitykset voivat aiheuttaa kiusaamista ja ulossulkemista lapsiryhmästä tai aikuisten ihmetystä, jonka lapset huomaavat. Muut lapset voivat esimerkiksi kieltää tyttöä leikkimästä poliisia tai prinssiä ja joko osoittaa hänelle toisen roolin tai estää leikkiin pääsyn kokonaan. Osalle lapsista ympäristön suhtautuminen rajojen ylitykseen voi aiheuttaa häpeää, jonka epämiellyttävyyden saattaa muistaa vielä aikuisena. Sukupuolelle tyypilliseksi nähty käytös näyttäytyy lapselle turvallisempana, suosiota ja ryhmän hyväksyntää tuovana vaihtoehtona, jos kasvuympäristö vahvistaa enimmäkseen käytöstä, joka pitäytyy sukupuolinormien sisällä.

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset saattavat ohjata lapsia sukupuolistereotypioiden mukaisesti tiettyihin leikkeihin. Ohjaus ei aina ole tietoista toimintaa, vaan sen taustalla saattaa olla automaattinen oletus esimerkiksi siitä, että pojalta Lego-leikki sujuu ponileikkiä paremmin. Jos aikuinen ohjaa lapsia leikkeihin sukupuolistereotypioiden perusteella, lapsi oppii, millaisia leikkejä häneltä odotetaan ja millaiset leikit eivät ole ”sallittuja”. Aikuisten avarakatseinen suhtautuminen erilaisiin rajojen ylityksiin viestittää lapselle toiminnan olevan arvokasta ja hyväksyttävää. 

Sukupuoli vaikuttaa tutkimusten mukaan lasten leikkiin sekä ohjatuissa että vapaan leikin tilanteissa. Molemmissa tilanteissa lapset leikkivät useimmiten samaa sukupuolta olevien lasten kanssa sukupuolelleen stereotypisiä leikkejä.²Siippainen, A. 2018. Sukupolvisuhteet, hallinta ja subjektifikaatio. Etnografinen tutkimus lasten ja aikuisten suhteista vuorohoitopäiväkodissa. Jyväskylän yliopisto. ³Virkki, P. 2015. Varhaiskasvatus toimijuuden ja osallisuuden edistäjänä. Itä-Suomen yliopisto. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten käymistä vasukeskusteluista käy ilmi, että leikin normi on tilanne, jossa samaa sukupuolta olevat lapset leikkivät keskenään. Vaikka aikuiset tuovat ilmi, että tilanteet, joissa lapsen leikkikaverit ovat eri sukupuolta, ovat hyväksyttäviä, tilanteita kuitenkin selitellään ja normi samaa sukupuolta olevista leikkikavereista nousee esiin. Keskusteluissa se, että lapsi palaa leikkimään samaa sukupuolta olevien lasten kanssa, esitetään myönteisenä kehityksenä.⁴Alasuutari, M. 2016. Tytön ja pojan varhaiskasvatus. Teoksesta: Husso, M. & Heiskala, R. (toim.): Sukupuolikysymys. Gaudeamus.

Lapset tarttuvatkin mielellään toimintaan, joka on heille ennaltaan tuttua ja josta he tietävät saavansa hyväksyntää niin muilta lapsilta kuin aikuisiltakin. Aikuisen tuki voi olla erityisen tärkeää, jotta lapsi uskaltaa tarttua uusiin, ennalta tuntemattomiin leluihin ja leikkeihin. Aikuisella onkin tärkeä rooli tukea lasta kokeilemaan leikkejä laajalla skaalalla. Tarkkaavaisella ja luovalla suhtautumisella leikkiin ja leikkivälineisiin aikuisen on mahdollista rikastaa leikkejä tuomalla mukaan elementtejä, jotka haastavat normeja.