Leikin monet muodot

Leikkien maailma ei ole vapaa tiukoista normeista. Esimerkiksi niin rakenteluleikkejä, digitaalisten laitteiden käyttämistä kuin koodaustakin on tyypillisesti pidetty maskuliinisena toimintana. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset saattavat tiedostamattaan kannustaa poikia enemmän muun muassa koodausleikkien ja robottien pariin.¹Heikkilä, M. 2020. What Happens When the Robot Gets Eyelashes? Gender Perspective on Programming in Preschool. Teoksessa A. MacDonald, L. Danaia, & S. Murphy (toim.), STEM Education Across the Learning Continuum: Early Childhood to Senior Secondary, 29–44. Miten pidätte yhdessä huolta siitä, että kaikki lapset pääsevät kokeilemaan monipuolisesti erilaista toimintaa ja leikkejä ilman, että sukupuoleen liittyvät normit vaikuttavat lapsen mahdollisuuksiin?

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on kannustaa lapsia monipuoliseen liikkumiseen ja löytämään iloa liikunnasta. Lapsella tulee olla vapaus liikkua, tutkia ja testata omia fyysisiä rajojaan.²Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Helsinki: Opetushallitus. Lasten taidot kehittyvät monipuolisesti, kun he saavat leikkiä erilaisissa ympäristöissä ja eri vuodenaikoina muiden lasten kanssa.  Riittävä liikunta tarkoittaa päivittäistä harjoittelua motoristen taitojen kehittämiseksi. Oppimista ei pitäisi rajoittaa liiallisella turvallisuuden tavoittelulla, ja tarpeettomia kieltoja tulisi välttää. Lapset nauttivat taitojensa oppimisesta, joten heille tulisi antaa aikaa ja tilaa taitojen harjoitteluun.³Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:21.

Piha mahdollistaa riskien ottamisen ja niiden kautta uusien taitojen oppimisen. Onkin tärkeää antaa lasten kokeilla rajojaan ja kohdata riskejä yhdessä aikuisen kanssa, jotta he oppivat uusia taitoja ja ongelmanratkaisua. Kiinnostavaa on myös havainnoida varoituksia ja kieltoja, joita varhaiskasvatuksen ammattilaiset antavat pihalla lapsille. Varoitetaanko ja kielletäänkö kaikkia lapsia yhtä paljon ja samoista asioista sukupuolesta riippumatta?  Eräässä tutkimuksessa tytöt olivat hämmästyneitä luvasta hyppiä mudassa ja siitä, että vaaleanpunaiset saappaat saivat mennä kuraisiksi. Tutkijat olettivat, että tyttöjä oli poikia useammin kotona ohjeistettu siihen, ettei vaatteita saanut liata. Lopuksi tytöt luvan saatuaan olivat ilahtuneina hyppineet vaaleanpunaisilla saappaillaan kuralätäkössä.⁴Waller, T. 2010. ‘Let’s throw that big stick in the river’: an exploration of gender in the construction of shared narratives around outdoor spaces, European Early Childhood Education Research Journal, 18:4, 527–542.

Vanhempien matala sosioekonominen asema on yhteydessä siihen, että perheen lapset harrastavat muita vähemmän liikuntaa. Erot voivat johtua esimerkiksi liikuntaharrastusten korkeista hinnoista.⁵THL. Liikunta. Varhaiskasvatuksella onkin olennainen rooli kannustaa kaikkia lapsia liikkuvaan elämäntapaan ja tasata luokkaeroja. Lasten sosioekonominen asema ei saa vaikuttaa siihen, millaisia liikkumismahdollisuuksia lapsilla on päiväkodissa. Jos esimerkiksi talvella suunnitellaan luistelureissua, on taattava, että lapset pääsevät luistelemaan huolimatta siitä, onko perheellä mahdollisuutta ostaa luistimia.

Ulkoilu on sisällä tapahtuvaa toimintaa vapaampaa sukupuolittavista elementeistä. Piha mahdollistaa hyvin leikkejä, joihin eri sukupuolta olevien lasten on helppo osallistua. Tutkimuksen mukaan tyttöjen ja poikien on helpompi leikkiä yhdessä ja kokeilla erilaisia leikkejä ulkona kuin sisätiloissa.⁶Änggård, E. 2011. “Children’s Gendered and Non-Gendered Play in Natural Spaces.” Children, Youth and Environments 21:2, 5-33. Toisaalta lapset kokevat pihalla myös turvattomuutta ja ulossulkemista. Toisten leikkeihin on lasten kertoman mukaan vaikeampaa päästä mukaan ulkona kuin sisällä.⁷Peltola, A. 2018. Lasten yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen kokemukset esiopetuksessa. Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Pro gradu -tutkielma. ⁸Kyrönlampi-Kylmänen, T. 2007. Arki lapsen kokemana: Eksistentiaalisfenomenologinen haastattelututkimus. Rovaniemi: Lapin yliopisto. 

Liikkumistaidoissa on havaittu sukupuolittuneita eroja liikunnan määrässä ja liikuntataidoissa. Esimerkiksi tyttöjen tasapaino on keskimäärin parempi kuin pojilla. Pojat ovat vastaavasti tyttöjä taitavampia pallon käsittelyssä. Aikuisen tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että kannustaa kaikkia lapsia kokeilemaan monipuolisesti eri välineitä ja harjoittelemaan erilaisia motorisia taitoja sukupuolesta riippumatta.⁹Sääkslahti, A., Mehtälä, A. & Tammelin, T. (toim.) 2021. Piilo – Pienten lasten liikunnan ilon, fyysisen aktiivisuuden ja motoristen taitojen seuranta. Kehittämisvaiheen 2019–2021 tulosraportti. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja. Tytöt myös liikkuvat varhaiskasvatuksessa poikia vähemmän. Erityisesti ulkona sukupuolten välinen ero on suuri, sillä pojat liikkuvat reipasta liikuntaa tyttöjä huomattavasti enemmän. Myös lasten etninen tausta ja sukupuoli vaikuttavat liikkumismääriin: vain pieni osa maahanmuuttajataustaisista tytöistä liikkuu paljon.¹⁰Reunamo, J. 2016. Lapsilähtöinen toimintakulttuuri edellyttää lapsen kuuntelua. Teoksessa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22, 27–31.

Lasten oikeuksien sopimus painottaa, että vammaisten lasten liikuntamahdollisuudet tulee turvata ja liikuntamahdollisuudet on suunniteltava niin, että vammaisten lasten osallisuus ja osallistuminen toimintaan toteutuvat. On hyvä huomioida, että esteenä tälle ei ole lapsen vamma tai toimintakyky, vaan fyysiset ja sosiaaliset esteet sekä asenteet.¹¹Muuramo, K. 2016. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien yleissopimus Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositusten perustana. Teoksessa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22, 7–11.

Onko varhaiskasvatuksen toimintaympäristö rakennettu niin, että jokainen lapsi voi saada liikunnassa ilon ja onnistumisen kokemuksia? Onko piha sellaista materiaalia, jossa jokainen lapsi pääsee helposti kulkemaan? Pääseekö esimerkiksi apuvälineitä käyttävä lapsi keinuille tai kiipeilytelineelle? Löytyykö päiväkodin ulkovarastosta erilaisia ja eri kokoisia liikuntavälineitä?

Lapsilla voi olla hyvin erityyppisiä liikkumiseen liittyviä haasteita. Usein ne lapset, jotka erityisesti tarvitsevat tukea liikkumiseen, jäävät syrjään. Esimerkiksi lapset, joilla on karkeamotorisia haasteita, liikkuvat vähemmän kuin ne, joilla ei haasteita ole. Myös ikä vaikuttaa siihen, millaisia liikkumisen mahdollisuuksia lapsella on. Esimerkiksi 1–3-vuotiaat lapset liikkuvat talvisin selvästi 5–6-vuotiaita vähemmän. Tästä voidaan päätellä, ettei pienemmillä lapsilla ole talvisin ulkoillessa tarpeeksi puuhaa.¹²Reunamo, J. 2016. Lapsilähtöinen toimintakulttuuri edellyttää lapsen kuuntelua. Teoksessa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22, 27–31. 

Liikuntaa voidaan toisinaan lisätä tiloja ja leikkipaikkoja uudelleenjärjestelemällä. Liikuntavälineiden asettelu lasten korkeudelle niin, että lapset voivat itsenäisesti ottaa niitä käyttöön, kannustaa lapsia erilaisten välineiden kokeiluun. Välillä voidaan myös sopia, ettei ulkoilun aikana keinuta tai leikitä ollenkaan hiekkalaatikkoleikkejä, vaan ulkoillaan liikuntapainotteisesti. Joissain päiväkodeissa vietetään leluttoman ulkoilun päiviä, jolloin varastosta ei kaiveta leluja esiin ollenkaan. Lapsia voidaan myös kannustaa erilaisiin liikuntaleikkeihin ohjatun liikunnan avulla. Päiväkodin aikuisten kesken voidaan esimerkiksi sopia, että jokainen pitää tietyn ajan välein pihalla liikuntapistettä, johon kuka tahansa lapsi saa tulla leikkimään.

Vaikka ohjatun liikunnan merkitystä usein painotetaankin, tutkimusten mukaan lapset liikkuvat eniten keskenään vapaan leikin aikana eikä ohjatussa toiminnassa kuten voisi kuvitella.¹³Reunamo, J. & Kyhälä, A-L. 2016. Liikkuminen varhaiskasvatuspäivän osana. Teoksessa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22, 54–58.  Olisikin tärkeää kannustaa lapsia liikkumaan keskenään, tukea jokaisen lapsen pääsyä mukaan toimintaan ja auttaa lapsia leikkimään sellaisia liikuntaleikkejä, jotka ovat innostavia, mukaansatempaavia ja houkuttelevat mukaan lapsia esimerkiksi sukupuolesta ja toimintakyvystä riippumatta. 

Koska tutkimusten perusteella on selvää, että lapset liikkuvat ulkoilussa suurimman osan päivän liikunnasta, olisi hyvä pohtia myös sitä, miten liikuntamahdollisuuksia voi sisätiloissa lisätä. 

Aina varhaiskasvatuksen ammattilaiset eivät voi vaikuttaa olosuhteisiin. Lasten aktiivisuuden määrään vaikuttavat esimerkiksi sääolosuhteet, kiire sekä ajanpuute. ¹⁴Soini, A., Laukkanen, A., Mäki, P. & Reunamo, J. 2016. Fyysistä aktiivisuutta ja liikkumista edistävä ympäristö. Teoksessa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22, 44–48. Siis myös päiväkodin johtajilla ja kunnilla ja kaupungeilla on mahdollisuus vaikuttaa rakenteisiin, joiden kautta luodaan toimivaa ja liikuntaan kannustavaa toimintakulttuuria. Toimiva työyhteisö, jossa johto kannustaa kiireettömyyteen ja tarjoaa työntekijöille tarvittavat resurssit, ovat omiaan luomaan liikkumiseen kannustavan ilmapiirin.

Draamaleikit ja -harjoitukset tarjoavat lapsille mahdollisuuden monipuoliseen kielelliseen ja keholliseen kokemiseen, ilmaisuun ja viestintään. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaakin varhaiskasvatuksen ammattilaisia hyödyntämään draamaa ja improvisaatiota osana pedagogista toimintaa.¹⁵Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Helsinki: Opetushallitus.

Draamaleikki on lapsen ja aikuisen yhteistä leikkiä, jossa on kasvatukselliset tavoitteet. Ohjaaja johdattaa leikkiin esimerkiksi kertomalla tarinan ja leikkii usein mukana jossakin roolissa. Aiheet draamaleikkiin nousevat parhaassa tapauksessa lasten kiinnostuksen kohteista tai ryhmän tarpeista.¹⁶Toivanen, T. 2010. Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. Helsinki: WSOYpro. Draaman avulla voidaan tutustua yhdessä esimerkiksi dinosauruksiin tai metsän eläimiin.

Yhteinen tarina ja leikki sitoo ja motivoi lapsia toimintaan, ja lapset voivat toiminnallaan vaikuttaa draamaleikin sisältöön. Tunnelman luominen vaikkapa musiikin tai valaistuksen avulla innostaa lapsia osallistumaan leikkiin, jossa tuttu huone muuttuu kuvitteelliseksi tilaksi.

Draaman avulla voidaan myös rikkoa lasten maailmasta löytyviä normeja. Jos lapsiryhmässä esimerkiksi on vallalla sukupuolinormit, vammattomuuden normi ja valkoisuuden normi, eikä kaikkia lapsia oteta leikkeihin mukaan, voidaan tilanteita käsitellä draamaleikkien avulla. Draaman kautta lapsia voidaan kannustaa kokeilemaan erilaisia rooleja monipuolisesti ja samalla harjoitella sitä, ettei sukupuoli tai muut tekijät vaikuta siihen, mitä lapsi saa tai haluaa leikkiä tai tehdä. 

Varhaiskasvatuksen ammattilaisen on hyvä pitää mielessä, että draamaan voi osallistua monella eri tavalla. Kaikille lapsille ei ole luontaista lähteä aktiivisesti kokeilemaan rooleja, vaan osa lapsista tarvitsee pidemmän ajan totutella uuteen työtapaan ja katsoa sitä hetken sivusta ennen kuin lähtee itse mukaan. Aikuisen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että mahdollistaa kaikkien lasten osallistumisen ja kannustaa kaikkia lapsia osallistumaan draamaan heidän yksilöllisen rytminsä mukaan. 

Draamaleikeissä on rajattomasti mahdollisuuksia. On kuitenkin leikin ohjaajan ominaisuudessa hyvä pitää huoli siitä, etteivät draamaleikit luo stereotyyppistä ja jopa paikkaansapitämätöntä kuvaa eri ihmisryhmistä. Esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansa -teemaiset sotaleikit luovat stereotyyppistä kuvaa alkuperäiskansasta villinä, väkivaltaan taipuvana kansana. Tällöin saatetaan tahattomasti vahvistaa stereotypioita, jotka eivät vastaa todellisuutta eivätkä kunnioita alkuperäiskansojen moninaisuutta ja arvoja. Draamassa saatetaan myös matkata ympäri maailmaa. Jos matka suuntautuu esimerkiksi Afrikkaan, mitä matkalla nähdään ja mitä tapahtuu? Millainen on matkailijoiden suhde paikallisiin? Nähdäänkö leikissä Afrikka yhtenä ja samanlaisena köyhänä paikkana, jonka asukkaat kaipaavat pelastamista ja jossa elää leijonia ja tiikereitä vai valtavana mantereena, jossa on kymmeniä valtiota, lukuisia erilaisia kulttuureita, puhutaan paria tuhatta eri kieltä ja jossa on paikasta riippuen erilainen eliöstö ja kasvillisuus? Draamaleikit rakentavat lapsen maailmankuvaa ja tästä syystä on hyvä pohtia, millä tavalla moninaisuutta ja erilaisia kulttuureita leikeissä sivutaan.

Sekä draamaan että roolileikkeihin kuuluu olennaisesti erilaiset roolivaatteet. Roolivaatteiden avulla lapset voivat asettautua erilaisiin normeja rikkoviin rooleihin. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten onkin hyvä kannustaa lapsia kokeilemaan erilaisia roolivaatteita kommentoimatta esimerkiksi sitä, mille sukupuolelle tyypillisesti tietyn vaatteen on nähty kuuluvan.

Päiväkodin henkareihin voi vuosien ja jopa vuosikymmenten aikana olla kertynyt monentyyppisiä roolivaatteita, joista osa voi olla rasistisia. Esimerkiksi erilaiset tietyn ihmisryhmän pukeutumista jäljittelevät (esimerkiksi geishat, arabit tai meksikolaiset) tai alkuperäiskansojen vaatetusta mukailevat roolivaatteet, kuten Amerikan alkuperäiskansojen sulkapäähine ja saamelaislakki, jota suomalaiset ovat tottuneet nimittämään neljäntuulenlakiksi, ovat esimerkkejä roolivaatteista, jotka on jo hyvä jättää pois leikeistä. Kulttuurisesti arvokkaiden esineiden kuten sulkapäähineen tai saamelaislakin käyttäminen ilman asianmukaista ymmärrystä, kunnioitusta ja lupaa voi olla loukkaavaa alkuperäiskansoille. Tietyt eri kulttuureille kuuluvat esineet tai symbolit eivät välttämättä ole tarkoitettu kaikkien saataville tai käytettäviksi.