Kielen ja vuoro­vaikutuksen merkitys

Millaista on kielenkäyttö ja vuorovaikutus, jossa otetaan huomioon niin sukupuolisensitiivisyys, antirasismi, vammaisten yhdenvertaisuus, kuin ekososiaalinen kasvatusote?

Epätasaisesti jakautuva huomio on yksi yleisimmistä havainnoista, jota tasa-arvotyössä tehdään. Kokonaan huomiotta jäävät usein hiljaiset lapset ja lapset, joiden osaamiseen luotetaan. Pienryhmätoiminta helpottaa osaltaan yksilöllistä ja myönteistä kohtaamista, mutta myös vuorovaikutuksen tavoilla on merkitystä. Vuorovaikutuksen suunnittelu ja siitä keskustelu on koko työyhteisön asia, koska sillä on suuri vaikutus lapsiryhmän hallintaan päivän aikana.

Varhaiskasvatuksessa päivästä toiseen toistuvat rutiininomaiset auttamistilanteet paljastavat, miten tiedostamattomilla oletuksillamme on konkreettisia vaikutuksia lapsen kohtaamisessa. Nämä useasti toistuvat tilanteet ovat usein kiireisiä ja suunnittelemattomia, ja niissä aikuinen saattaa toimia helposti ajattelematta sukupuolittuneiden odotusten ohjaamana.

Esimerkiksi pukemis- ja riisumistilanteissa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten lasten sukupuoli voi vaikuttaa lasten avustamiseen ja ohjaukseen. Tutkimuksissa on selvinnyt, että pukemistilanteissa aikuiset auttavat pyyteettömästi poikia selkeästi enemmän muihin lapsiin verrattuna. Tytöt taas ovat tottuneempia pyytämään apua.²Eidevald, C. 2009. Reinforcement of Gender Roles in Four Different Situations. Teoksessa Eidevald, C. Det finns inga tjejbestämmare. Att förstå kön som position i förskolans vardagsrutiner och lek, 198–194. Eteistilanteet sisältävät mahdollisuuksia lapsen yksilölliseen huomiointiin, henkilökohtaiseen palautteeseen ja itsenäiseksi oppimiseen. Pukeutumistilanteet toistuvat päivittäin ja yhden lapsen päivähoitouran aikana niitä saattaa kertyä jopa 2500 kertaa. Siksi ei ole lainkaan merkityksetöntä, millaisia käytäntöjä niissä luodaan. 

Jotkut lapset tarvitsevat pukemis- ja riisumistilanteissa erityistä tukea. Kankaiden materiaalit voivat tuntua ikäviltä aistiherkkyyksien takia, pukemiseen voi olla vaikeaa orientoitua ja motoriset taidot eivät välttämättä vielä riitä itsenäiseen pukemiseen. Kun varhaiskasvatuksen ammattilainen ymmärtää mistä lapsen haasteet johtuvat, oikeanlaisen tuen antaminen on mahdollista. Pukemis- ja riisumistilanteissa auttavat rauhallinen oma tila, riittävä aika, yksinkertaiset ja selkeät ohjeet, kuvatuki, aikuisen läsnäolo ja opastus.³Autismiliitto. Autismikirjon lapsi päivähoidossa. 

Näkövammaisen lapsen pukemis- ja riisumistilanteita voidaan helpottaa sijoittamalla lapsen lokeropaikka lokerikon reunapaikalle ja merkitsemällä paikka selkeästi kirkkaalla värillä, jotta se on helpompi löytää. Samaan paikkaan kannattaa sijoittaa apuvälineet, kuten valkoinen keppi.⁴Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry. 2021. Käsi kädessä: Varhaiskasvattajan opas näkövammaisen lapsen ohjaamiseen ja tukemiseen.

Vinkkejä eteistilanteeseen:

Arjesta voi löytää rutiininomaisia tilanteita, joissa lapsia yleensä lähestytään kieltojen kautta. Negatiivisia ei- ja älä-komentoja sisältävä lause ohjaa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutusta typistävämpään suuntaan kuin esimerkiksi toimintavaihtoehdon tarjoaminen. Vaarana on, että kiellot, kuten ”tule pois!”, ”ei saa!” tai ”joko taas!”, yhdistyvät leimaavalla tavalla aina samaan lapseen sekä toisten lasten silmissä että lapsen omassa minäkokemuksessa.⁵Cacciatore, R., Riihonen, R., & Tuukkanen, K. (2013): Ammattilainen lasten tunteiden tulkkina. Teoksessa: Oulasmaa, M. & Riihonen R. (toim.): Ammattikasvattajan kielletyt tunteet. Väestöliitto.
Munter, H. (2001): Pienten lasten vertaissuhteet ja ystävyys. Teoksessa: Helenius et al.(toim.): Pienet päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. Helsinki: WSOY. Tutkimuksissa on noussut esille, että usein osa ryhmän pojista saa runsaasti kielteistä huomiota osakseen päivittäin. ⁶Eidevald, C. 2009. Det finns inga tjejbästammare. Att förstå kön som ett som position i förskolans vardagsrutiner. School of Education and Communication. Jönköping University. Varhaiskasvatuksessa kannattaa myös havainnoida, kohdistuuko negatiivinen palaute systemaattisesti lapsille, jotka tarvitsevat tukea esimerkiksi keskittymiseen, oman toiminnan ohjaukseen ja kaveritaitoihin liittyen. Varhaiskasvatuksen ammattilainen voi myös pohtia, miltä hänestä tuntuisi, jos työtoverit kohtaisivat hänet toistuvasti kielteisyyttä sisältävillä tavoilla, ja mikä vaikutus sillä olisi hänen minäkuvaansa ja itsetuntoonsa.

Ohjeiden kannattaa olla mahdollisimman yksiselitteisiä ja yksinkertaisia. On esimerkiksi eroa, sanooko “Istu nätisti” vai “Istu niin, että jalat ovat pöydän alla”. Sanaton vuorovaikutus tukee sanallista vuorovaikutusta, joten kehonkielellä on väliä. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, että lapsen kanssa kommunikoidessa aidosti huomioi ja kuuntelee sitä, ja mitä ja miten lapsi viestii.⁷ADHD-liitto. 2021. Arki toimimaan – Vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen -opas. 

On tavallista sijoittaa tyttöjä ryhmätilanteissa rauhattomaksi koettujen poikien väliin. Rauhallisia poikia ei kuitenkaan sijoiteta yhtä usein toisten poikien väliin tilanteen sujuvoittamiseksi. Millaista kuvaa tällainen tapa vahvistaa lapsille eri sukupuolille lankeavista rooleista? Eri sukupuolta olevien lasten välinen läheisyys saa tällöin rangaistuksen leiman, ja lapset oppivat, että heiltä odotetaan eri asioita heidän sukupuolensa perusteella.⁸Sainio, M. 2013. Same- and other-sex victimization: risk factors, consequences and protection by peers. Turun yliopisto. Eri sukupuolta olevien lasten yhteisistä leikeistä voi tulla joillekin peruste kiusaamiselle, jos kasvattajat toisaalla osoittavat lasten välisen läheisyyden toimivan rangaistuksena.

Millä muilla tavalla levottomia ryhmätilanteita voi rauhoittaa? Tyttö–poika-istumajärjestyksen sijaan kiinnitä huomiota siihen, ettei lapsia istuteta liian pitkään paikoillaan ilman toiminnallisia osuuksia. Vammattomuuden normi eli oletus siitä, että kaikilla lapsilla on samanlainen toimintakyky ja kaikki pystyvät toimimaan samalla tavalla, voi vaikuttaa ryhmätilanteisiin. Lähtökohtaisesti ryhmätilanteita suunnitellessa on hyvä miettiä toimintaa siten, että sitä suunnitellaan lapsilähtöisesti eikä niin, että kaikkien lasten on tavoitteena samalla tavalla muovautua ennalta määriteltyyn toimintaan. Esimerkiksi erilaiset aistiherkkyydet ja toiminnanohjauksen haasteet vaikuttavat siihen, millä lapsi pystyy osallistumaan erilaisiin toimintoihin. Joillekin lapsille ryhmätilanteisiin osallistumista voi helpottaa aktiivityyny, stressilelun puristelu, tarrojen kerääminen onnistumisista, henkilökohtaisen kuvatuen käyttö tai aikuisen sylissä istuminen tai pienryhmätoiminta. Oletko toimintaa suunnitellessa ottanut lähtökohdaksi lasten tarpeet? Onko esimerkiksi aamupiiriä tai kirjanlukuhetkeä suunniteltaessa otettu huomioon, miten kaikki ryhmän lapset pystyvät parhaalla mahdollisella tavalla osallistua mukaan toimintaan?  

Lapsia voi kannustaa yhteisesti sovittujen sääntöjen noudattamiseen esimerkiksi keräämällä käpyjä purkkiin, kun tilanteet sujuvat hienosti. Purkin täytyttyä voidaan järjestää jotakin lasten toivomaa toimintaa, kuten satuhierontaa tai disko. Käpyjä keräillessä on muistaa kiinnittää huomiota vain myönteiseen käytökseen eikä esimerkiksi leimaavasti kommentoida yksittäisen lapsen negatiivista käytöstä. Tämä saattaa saada muut ryhmän lapset suhtautumaan lapseen negatiivisesti. Käpyjä keräillessä voidaan opettaa lapsia antamaan myönteistä palautetta muille lapsille. Myönteinen palautteen saaminen ja antaminen voi aiheuttaa riemua sekä saajassa että antajassa.

Vuorovaikutustapoja on monenlaisia, eikä kaikkien tarvitse esimerkiksi osallistua vuorovaikutukseen sanoin. Lasten kannustaminen kehujen ja myönteisen palautteen kautta sekä erilaisten toimivien vuorovaikutustapojen löytäminen tuo lapselle pystyvyyden tunteita ja rohkaisee ilmaisemaan itseään. Kommentit kuten “Veikö kissa kielen?” kiinnittävät negatiivisella tavalla huomiota lapsen vuorovaikutukseen. Erilaisten vuorovaikutustapojen kuten kuvatuen, tukiviittomien, eleiden ja ilmeiden, kosketuksen ja vaikkapa tanssin ja laulamisen hyödyntäminen ja kehittäminen voivat palvella monia eri lapsia. On tärkeää löytää erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä kommunikaation keinoksi, jotta lapsi pystyy ilmaisemaan itseään ja tulemaan ymmärretyksi. 

On eri asia pyrkiä muuttamaan lapsen käytöstä ja vuorovaikutusta sellaiseksi, joka sopii vammattomuuden normiin ja jota yleisesti pidetään hyväksyttävänä ja oikeanlaisena yhteiskunnassa, kuin tukea lasta kehittymään ja oppimaan omista lähtökohdistaan käsin arvostaen erilaisia kommunikoinnin tapoja ja tapoja elää. Joillekin vammaisille lapsille ja vammaisten lasten vanhemmille on esimerkiksi surkuteltu ja pahoiteltu lapsen vammaisuutta ja sanottu asioita, joista on käynyt ilmi, että vammaisen lapsen elämää pidetään vähemmän arvokkaampana kuin muiden ihmisten. 

Neuromonimuotoisuuteen, kuten esimerkiksi ADHD:hen ja autismiin, liittyy paikkaansa pitämättömiä stereotypioita. Joskus ADHD-oireisten lasten ajatellaan olevan tottelemattomia ja laiskoja ja ADHD:n kuvitellaan virheellisesti vaikuttavan älykkyyteen. Monesti myös luullaan, että se on vilkkaiden poikien aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan ADHD:ta esiintyy eri sukupuoliin kuuluvilla ihmisillä ja oirekuva voi olla hyvin monenkaltainen.⁹ADHD-liitto. Lasten adhd. 2016. Autismiiin liittyvät stereotypiat liittyvät usein siihen, että autismikirjon henkilöiden kuvitellaan olevan keskenään samankaltaisia. Autismi kuitenkin ilmenee eri ihmisillä hyvin eri tavoin, eikä ihmisistä päällepäin voi arvioida, kuka on autismikirjolla ja kuka ei. Stereotypioiden haastaminen on tärkeää, sillä ihminen tulee nähdä ihmisenä, ei diagnoosin edustajana.¹⁰Parviainen, T. 2017. Pääkirjoitus: Autismitietoa jo 20 vuotta. Autismiliitto.