Kehut ja lasten nimeäminen

Tasa-arvotyön yksi keskeisimmistä periaatteista on, ettei lapsia tai aikuisia puhutella sukupuolen perusteella, vaan heidän omilla nimillään. On hyvin tavallista, että lasten kanssa toimiva aikuinen tulee luokitelleeksi lapsia sukupuolen perusteella erityisesti tilanteissa, joissa tarvitsee saada nopeasti kontakti lapsiryhmään. ”Hiljaa pojat” tai ”Tulkaa tytöt tänne” ovat tavallisia varhaiskasvatuksessa kuultuja huudahduksia.

Käyttämällä toistuvasti luokitteluja ”tytöt” ja ”pojat” tuodaan sukupuoli keskeiseksi asiaksi tilanteisiin, joissa sillä ei usein ole merkitystä. Kun sukupuoli puheessa liitetään erilaiseen tekemiseen, leluihin tai käytökseen, saatetaan vahingossa tulla vahvistaneeksi sukupuolinormeja. Väärin sukupuolittaminen tuntuu lapsesta pahalta, ja runsas tytöttely ja pojittelu johtaa usein siihen, että teemme oletuksia lasten sukupuolesta esimerkiksi hiusten pituuden tai haalarin värin perusteella. Hyvä tapa on käyttää lapsista heidän nimiään ja puhutella tuntematonta lasta esimerkiksi kaverina. Tyttö- ja poika -sanat eivät kuitenkaan ole kielletty. Välillä lapsi haluaa kuulla olevansa esimerkiksi ihana poika, ja sen saa lapselle sanoa. Tarkoitus on kiinnittää huomiota siihen, milloin sukupuolittuneita ilmaisuja käytetään turhaan.

Aikuisilta opittu sukupuolirajojen vartiointi voi olla yksi tekijä lasten välisessä kiusaamisessa ja ryhmästä ulossulkemisessa. Tutkimuksessa on selvinnyt, että jos aikuiset luovat puheessaan ja teoissaan sukupuolten välistä eroa esimerkiksi puhuttelemalla oppilaita tyttöinä ja poikina ja jakamalla istumajärjestyksen sukupuolen mukaan, myös lapset alkavat erotella ominaisuuksiaan ja kavereitaan sukupuolittuneesti. Vastaavasti jos aikuiset eivät jaottele lapsia sukupuolitettuihin ryhmiin, lapset viettävät enemmän aikaa ja toimivat yhdessä sukupuolesta riippumatta eikä heidän stereotypiansa sukupuolista ole niin vahvoja.¹Hilliard, L. J. & Liben, L. S. 2010. Differing Levels of Gender Salience in Preschool Classrooms: Effects on Children’s Gender Attitudes and Intergroup Bias. Child Development. 81:6, 1787-1798.

Aikuinen voi tiedostaen tai rutiininomaisesti käyttämässään kielessä tukea stereotyyppisiä kuvauksia eri sukupuolista. Tutkimuksissa on havaittu, että eri sukupuolta olevia lapsia kehutaan eri asioista. Valtaosa niistä kehuista, jotka koskevat lapsen aikuiselle antamaa apua, kohdistuvat tytöille kun taas pukemis- ja riisumistilanteissa lapsille annetuista kehuista suurimman osan saavat pojat. Persoonaan kohdistuvista kehuista pojat saavat leijonanosan ja vastaavasti ulkonäköön kohdistuvista kehuista tytöt.²Teräs, T. 2010. Tasa-arvoinen varhaiskasvatus? Tapaustutkimus sukupuolesta ja tasa-arvosta päiväkodin arjessa. Helsingin yliopisto, 67–82.

Vaikka lapsilta lähtökohtaisesti odotetaan samoja asioita sukupuolesta riippumatta perushoidossa, omatoimisuudessa ja päiväkodin peruskäytännöissä, sukupuolittuneet tulkinnat ovat vahvana läsnä keskusteluissa. Pojat saavat hyväksyntää fyysisyydestä ja toiminnallisuudesta, tytöt taas hoivaamisesta, kotiin orientoitumisesta ja kiltteydestä.³Alasuutari, M. 2016. Tytön ja pojan varhaiskasvatus. Teoksessa M. Husso & R. Heiskala (toim.) Sukupuolikysymys. Gaudeamus, 122-141.

Kehuilla vahvistetaan lasten kokemusta siitä, missä hän onnistuu ja on hyvä – ja minkälaisesta toiminnasta saa kiitosta. Ongelma syntyy silloin, kuin kehut jakautuvat lapsille niin, että positiivista huomiota annetaan eri asioista eri sukupuolta oleville lapsille.

Ulkonäköön liittyvistä asioista voi keskustella lasten kanssa hyödyntäen kasvatuksellista näkökulmaa. Lapsen vaatteen ominaisuuksista voi esimerkiksi aloittaa keskustelun väreistä ja materiaaleista: ”Voi miten kirkkaan värinen paita! Entä mitä muita samanvärisiä asioita tiedät?” tai ”Villapaita näyttää oikein lämpimältä. Saanko kokeilla miten pehmeältä se tuntuu?”

Kehut eivät ainoastaan ole sukupuolittuneita vaan ne kytkeytyvät myös esimerkiksi perheen sosioekonomiseen asemaan. Jos lapsia kehutaan jatkuvasti uusista ja hienoista leluista ja vaatteista, rajataan kehujen ja positiivisen kohtaamisen piiristä pois ne lapset, joilla ei uusia leluja ja vaatteita ole. Kouluikäisiä lapsia koskevissa tutkimuksissa on selvinnyt, että lapsia saatetaan kiusata ja ulossulkea pois kaveripiiristä, jos he eivät pysty ylläpitämään samanlaisia kulutustottumuksia kuin muu kaveripiiri.⁴Hakovirta, M. & Rantalaiho, M. 2012. Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124.

Kehuja voi myös tarkastella ekososiaalisen kasvatuksen näkökulmasta. Ekososiaaliselle kasvatukselle on ominaista ajatus luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja yhteiskunnasta, joka ei perustu jatkuvaan kasvuun ja kulutukseen. Kun kehut kohdistuvat kuluttamiseen ja uusien tavaroiden ostamiseen, rakennetaan samalla maailmankuvaa, jossa lapsia kehujen kautta kannustetaan kuluttamiseen. Ilmasto- ja ympäristökriisien aikakautena olisi hyvä pohtia sitä, miten tavaroiden ja kuluttamisen ihannoinnista voitaisiin siirtyä kestävämpään, luonnon kantokyvyn turvaavaan yhteiskuntaan. Yhtenä osana siirtymää voidaankin tarkastella arvoja ja asenteita, joita kuluttamiseen ja käsityksiin hyvästä elämästä liittyy.

Kehuihin voi tahattomasti verhoutua rodullistamista. Esimerkiksi kehumalla ruskean tai mustan äidinkielenään suomea puhuvan lapsen tai uuden työkaverin suomen kielen taitoa tuleekin olettaneeksi, ettei hän ihonvärinsä perusteella voisi puhua suomea äidinkielenään. Myös esimerkiksi afrohiusten kehuminen ja ilman lupaa koskettaminen voivat jatkuvasti koettuina olla kuormittavia. Tällaisia kommentteja ja tekoja voidaan kutsua mikroaggressioksi. Mikroaggressioilla tarkoitetaan joko tahattomia tai tahallisia tekoja tai kommentteja, jotka vahvistavat rasistisia stereotypioita ja toiseuttavat eli saavat tuntemaan olon joukkoon kuulumattomaksi. Mikroaggressioille tyypillistä on, että niiden sanoja ei useinkaan pyri loukkaamaan tai syrjimään, mutta kohteeksi joutunut kuitenkin kokee jopa päivittäin toistuvat teot ja kommentit loukkaavina.⁵Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Rasismi.  

Aistiherkät lapset reagoivat aistikuormitukseen eri tavoin ja kuormitus voi näyttäytyä esimerkiksi keskittymisvaikeuksina, levottomuutena ja erilaisina käyttäytymisen haasteina.⁶Sandberg, E. 2017. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen pedagogisten tukitoimien paketti Kun lapsi tarvitsee paljon toiminnanohjausta, on hyvä kiinnittää huomiota siihen, ettei vuorovaikutus lapsen kanssa pelkisty vain kieltoihin ja käskyihin. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, että positiivisen pedagogiikan avulla kaikki lapset erilaisista haasteista huolimatta saavat kehuja ja kannustusta.

Kehut voivat olla muutakin kuin sanallista kehumista. Esimerkiksi hymy, silmän vinkkaus, lempeä kosketus, tarran antaminen tai tsemppipeukku ovat oivia tapoja antaa lapselle positiivista palautetta.