Ihmisen ja luonnon vuoro­vaikutus

Suomalaisessa yhteiskunnassa on vallalla ihmiskeskeinen elämäntapa, joka perustuu ympäröivän luonnon ja luonnonvarojen ylikulutukseen. Ihmiskeskeinen maailmankuva perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihminen on muihin lajeihin verrattuna arvokkaampi ja kehittyneempi ja tästä syystä oikeutettu hyödyntämään muita lajeja.¹Aaltola, E. 2022. Esseitä eläimistä. Into Kustannus.  Luonnonvarojen ylikuluttaminen ja eläinten oikeuksien polkeminen ovat osa tätä elämäntapaa, jonka vahingollisuudesta ollaan tietoisia, mutta jota silti jatketaan.²Värri, V-M. 2018. Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Vuorovaikutus ihmisen ja luonnon välillä on siis suurelta osin yksipuolista, taloudelliseen hyötyyn perustuvaa toimintaa. Koska järjestelmä on ihmisen rakentama, sen voi myös purkaa. Kasvatustieteen professori Veli-Matti Värri³Värri, V-M. 2018. Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino. korostaa kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä ja vaatii kasvatusajatteluun parempaa ymmärrystä ja tietoisuutta luontosuhteesta ja siihen liittyvästä vastuusta. Tämä on välttämätöntä, sillä ihminen on luonnosta riippuvainen eikä ihmistä voi erottaa luonnosta. Uudenlainen suhde luontoon ja muuhun elämään on välttämätön, jotta eettisesti kestävä maailma on mahdollista saavuttaa. Avainasemassa on kasvaminen viisaampaan luontosuhteeseen.

Lapsuuden luontokokemukset ja ympäristötekoihin kannustanut läheinen aikuinen enteilevät aikuisiän kiinnostusta ympäristövastuullisuuteen. Luontoelämysten tarjoaminen lapsille on tärkeää, sillä tutkimusten mukaan niiden on havaittu vahvistavan myönteisiä tunteita luontoa kohtaan sekä lisäävän luonnon arvostamista ja vastuuntuntoa sitä kohtaan.⁴Palmberg, I. & Kuru, J. 2000. Outdoor Activities as a Basis for Environmental Responsibility. The Journal of Environmental Education 31:4, 32-36. Varhaiskasvatuksessa on siis tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millä tavoilla luonto on läsnä lasten elämässä ja miten vahvistaa lasten luontosuhdetta.

Lasten kanssa voi ja pitääkin puhua ilmasto- ja ympäristökriiseistä, sillä lapset poimivat tietoa kriiseistä esimerkiksi mediasta, aikuisten puheesta ja isommilta lapsilta. Lapsia ei siis voi suojella kriiseiltä, sillä he havaitsevat, näkevät ja kuulevat kriiseihin liittyviä asioita joka tapauksessa. Lasten kanssa puhuessa on hyvä kuunnella lasten ajatuksia, kysymyksiä ja toimia turvana. Lähestymistavan on hyvä olla toivon täyteinen.⁵Romi, C. 2021. Varhaiskasvatuksen ilmasto-opas.

Tämänhetkinen yhteiskunnassa vallalla oleva eläinsuhde perustuu ajatukseen omistamisesta ja yksilön oikeuksista. Ihmisellä on oikeus hyödyntää eläimiä lähestulkoon vapaasti. Jopa eläinsuojelulaki epäonnistuu eläinten suojelemisessa: esimerkiksi kettuja saa turkistarhoilla pitää koko elämänsä 0,8 m2 kokoisissa häkeissä.⁶Aaltola, E. 2022. Esseitä eläimistä. Into Kustannus.

Eläinsuhteesta löytyy ristiriitoja. Koiraa pidetään ihmisen parhaana ystävänä kun taas miljardeja porsaita ja kanoja tapetaan vuosittain ruoaksi. Metsähakkuiden ja muun metsänmuokkauksen takia kuolevia ja kotinsa menettäviä eläimiä ja muita lajeja tuskin mietitään ollenkaan. Miksi arvostamme joitakin eläimiä ja toisten arvo mitataan ainoastaan rahassa?

Eläimistä tiedetään koko ajan enemmän, eikä mielikuvat niistä ymmärtämättöminä ja aivottomina olioina pidä paikkaansa. Esimerkiksi sika on tuotantoeläimistä älykkäin, koiraakin älykkäämpi. Sioilla on hyvä ongelmanratkaisukyky, ne osaavat hahmottaa aikaa ja tunnistaa symboleita. Siat ovat sosiaalisia eläimiä ja ne elävät pienissä yhteisöissä viestien keskenään.⁷SEY – Suomen eläinsuojelu. Älykkyys. Kanoja vähätellään turhaan. Jo muutaman tunnin ikäiset kanat kykenevät ennakoimaan tulevaisuutta, tekemään matemaattisia suorituksia sekä kontrolloimaan käytöstään.⁸Uotila, L. 2013. Kanojen älykkyys paljon luultua monipuolisempaa. Animalia media. Silti näitä tuntevia, leikkiviä, eroahdistusta kokevia yksilöitä pidetään vangittuina: satakiloisia sikoja pidetään neliömetrin kokoisissa häkeissä ja kanoja pidetään jopa 150 000 linnun tiloilla luonnottoman kokoisiksi jalostettuina.

Eläinperäisen ruoan haitallisuutta voidaan katsoa monesta eri näkökulmasta. Erityisesti eläinperäinen tehotuotanto kuormittaa paljon sekä ilmastoa että ympäristöä. Päästöjen ja ympäristökuormituksen lisäksi eläinperäiseen ruokaan liittyy monia eettisiä kysymyksiä. Erityisesti tuotantoeläimet kokevat kauhua, pelkoa ja kärsimystä eikä niillä usein ole lainkaan mahdollisuutta lajityypilliseen elämään.

Lastenkirjallisuudessa maataloudesta on perinteisesti annettu ruusuinen ja romantisoitu kuva. Kirjoissa hyvinvoivat eläimet nauttivat toistensa seurasta ja elävät hyvää, tasapainoista ja rauhallista elämää vailla huolia ja murheita. Tällainen kuvaus antaa lapsille vääristyneen käsityksen eläintuotannosta. Viime vuosina on enenevissä määrin havahduttu lastenkirjojen tuottamaan kuvaan maataloudesta ja eläintuotannosta. Esimerkiksi Tatu ja Patu ‑kirjasarjastaan tunnetut Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat jälkikäteen kertoneet, etteivät enää tekisi Veera ja maatalon eläimet -kirjaa, sillä se antaa maataloudesta liian idyllisen kuvan.

Eläinfilosofi Elisa Aaltola⁹Aaltola, E. 2022. Esseitä eläimistä. Into Kustannus. kirjoittaa eläimen katseesta ihmiskeskeisyyden haastajana. Katseen ja katsomisen tarkoituksena on ymmärtää, että eläimellä on tietoisuus, se on yksilö. Katse voi olla sekä silmin katsomista tai muunlaista aistimista. “Katseen voima alkaa hetkenä, jolloin ihminen hätkähtää: tuossa on joku.”  

Aina ei ole ketään, jota katsoa, ja jäljellä on vain jälki. Katseiden jälkiä voi löytää esimerkiksi huonekaluista tai pakastealtaasta. Jälkiä katsomalla voi havahtua näkemään häivähdyksen hahmosta, joka joskus oli tunteva ja älykäs eläin. Katseen laadulla on merkitystä, sillä ihminen on tottunut katsomaan muita eläimiä esineellistäen. Eläimet ovat katseen kohteita eläintarhoissa ja hauskoissa eläinvideoissa, vaikkeivat ne välttämättä voi hyvin. Katsomiselta saatetaan myös kieltäytyä ja se saatetaan myös kieltää. Eläinten kärsimyksen salakuvaaminen on laitonta, sillä eläinten kärsimystä ei saa tuoda näkyville.¹⁰Aaltola, E. 2022. Esseitä eläimistä. Into Kustannus.

Etsikää katseita yhdessä lasten kanssa. Katsoa voi pihalla möyriviä muurahaisia tai puissa hyppiviä oravia. Mitä niiden katse kertoo? Katsotaanko lemmikkikissaa eri tavalla kuin metsässä elävää sutta? Katseita voi etsiä sieltäkin, missä ei näy ketään. Kenen katsetta ei enää löydä asfaltoidulta parkkipaikalta tai entisestä metsiköstä? Mitä katse voi kertoa? Auttaako katse ymmärtämään eläimen yksilöllisyyden ja tietoisuuden?

Miten edistää luontosuhdetta, jossa eläimiä ja luontoa ei nähdä pelkästään hyödynnettävänä resurssina vaan ymmärretään niiden itseisarvo ja nähdään ihminen osana luontoa? Koska tutkimusten mukaan luontokokemukset ja aikuisen positiivinen ympäristövastuullinen kannustus lisäävät todennäköisyyttä myönteisen ja vastuullisen luontosuhteen kehittymiselle, ympäristökasvatuksen toteuttaminen lähiympäristössä on enemmän kuin suositeltavaa. 

Lähimetsät, puistot, niityt, hakkuut, kaupunkiympäristö, pellot ja puutarhat – ne ovat kaikki erottamaton osa luontoa ja hyviä paikkoja retkeilylle ja oleilulle. Vierailuja ei tarvitse tehdä pelkästään kauniille puistoalueille ja vehreisiin metsiin, vaan mahdollisuuksien mukaan myös esimerkiksi metsähakkuille tai muille maanmuokkauksen paikoille. Ne ovat oivia paikkoja keskustella luontosuhteesta, ihmisen vaikutuksesta ympäristöön ja ilmastoon sekä ympäristöön liittyvästä vastuusta.

Ekososiaalinen kasvatusajattelu korostaa empatian ja aistien merkitystä. Aistien ja tunteiden avulla ihmisen on mahdollista havaita maailma sellaisena kuin se on – aistien avulla  voi myös havahtua ymmärtämään erilaisia tunteita, joita ympäröivä maailma herättää. Erilaiset aisteihin liittyvät harjoitukset kuten aistikävelyt, tunnustelut, maistelut ja haistelut voivat olla osa myönteisen luontosuhteen kehittymistä. Empatiataitoja voidaan harjoitella esimerkiksi katseen avulla. Lasten kanssa voi etsiä sekä kirjallisuudesta että ympäröivästä maailmasta eläinten katseita ja jälkiä niistä. Katseiden löytäminen ja niistä puhuminen voi parhaimmillaan auttaa lapsia ymmärtämään eläinten yksilöllisyyttä ja kyvykkyyttä ja parantaa eläin- ja luontosuhdetta.

Vaikka ihmiset ovat Suomessa keskimäärin tietoisia erilaisista ympäristöongelmista, ympäristöön ja ilmastoon liittyvät arvot ja asenteet eivät silti välttämättä näy toiminnan tasolla vastuullisuutena.¹¹Cantell, H. & Aarnio-Linnanvuori, E. & Tani, S. 2020. Ympäristökasvatus. Kestävän tulevaisuuden käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus. On hyvä pohtia omia arvoja ja asenteita ja sitä, miten ne välittyvät oman toiminnan ja sanojen kautta lapsille.

Kielenkäytön tasolla voi pohtia siten, miten puhuu eläimistä ja luonnosta. Suomen kieli on pullollaan eläimiin liittyviä sanontoja ja osassa niissä liitetään negatiivisia stereotypioita eläimiin: “tyhmä kuin kana” ja “susi jo syntyessään”. Sikaa ja rottaa käytetään negatiivisina haukkumasanoina. Joitakin eläimiä kutsutaan haittaeläimiksi. Eläimiin ja luontoon kohdistuvia tekoja silotellaan kielen keinoin. Tuotantoeläin esimerkiksi lopetetaan, ei tapeta. Metsäpohjan ja eläinten kodin tuhoavista hakkuista puhutaan metsänhoitona. Kieli rakentaa todellisuutta ja siksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten puhuu eläimistä ja luonnosta.

Lasten kanssa voi yhdessä tarkastella sitä, millaista kuvaa lastenkirjallisuus piirtää luonnosta ja eläimistä. Pitävätkö eläimiin liittyvät stereotypiat paikkaansa? Luovatko sadut ja tarinat turhan siloiteltua ja romantisoitua kuvaa maa- ja metsätaloudesta? Löytyykö kirjoista eläinten katseita? Voiko myös esimerkiksi puu viestiä jotain katseella?

Sukupuolen on huomattu vaikuttavan lasten ja nuorten ympäristöasioihin sitoutumiseen ja kiinnostumiseen. Tytöt ovat keskimäärin poikia kiinnostuneempia ympäristöasioista.¹²Haanpää, L. & af Ursin, P. 2020. Ympäristöhuoli aktivoi lapset vaikuttamaan.  Teoksessa E. Pekkarinen & T. Tuukkanen (toim.) Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4. Yhteiskunnassa kiinnostus ympäristöön ja ilmastoon liitetään usein feminiiniseksi piirteeksi. Miten kiinnität omassa työssäsi huomiota siihen, että ympäristökasvatus ei ole sukupuolittunutta?