Anti­rasistinen pedagogiikka

Vaikka rotuja ei biologisesti ole olemassa, ihmisiin silti liitetään tiettyjä ajatuksia ja oletuksia etnisyyteen ja ihonväriin perustuen. Rodullistamista ilmenee varhaiskasvatuksessa esimerkiksi niin, että henkilöstöllä on ennakkoluuloja ja stereotypioita vähemmistöön kuuluvia kohtaan: ruskeiden tai mustien työntekijöiden ei oleteta osaavan suomea. Ei-valkoiseksi rodullistettuja vanhempia ja lapsia ei nähdä yksilöinä vaan oletetun kulttuurinsa edustajina. Rodullistaminen johtaa rasismiin: ihminen saa erilaista kohtelua hänestä tehtyjen oletusten ja ennakkoluulojen perusteella.

Rasismiin ja rodullistamiseen kuuluu sisäistetty ajatus valkoisuuden ylivertaisuudesta. Tämä tulee näkyväksi esimerkiksi siinä, ettei yhteiskunnassamme usein näe mustia ja ruskeita ihmisiä elokuvien ja sarjojen päärooleissa tai asiantuntijatehtävissä.²Seikkula, M. & Hortelano, P. 2021. Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa. Teoksessa S. Keskinen, M. Seikkula. & F.  Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus. Valkoinen ylivalta ja ylivertaisuus näkyvät rakenteellisesti myös esimerkiksi siinä, miten vähän Suomessa tiedetään saamelaisten historiasta sekä Suomen valtion harjoittama saamelaisiin kohdistuva kolonialismista ja syrjinnästä.

Arjen rasismilla on monenlaisia ilmenemismuotoja. Esimerkiksi hyvää tarkoittava uteliaisuus voi tahattomasti aiheuttaa toiseuden kokemuksia. Arkipäiväiset ihonväriin ja kielitaitoon liittyvät kysymykset kuten “mistä olet kotoisin?” Suomessa syntyneelle tai “miten puhut noin hyvää suomea” suomea äidinkielenään puhuvalle antavat ymmärtää, että utelun kohde ei kuulu joukkoon, vaan on jostain muualta ja edustaa jotain vierasta.³Seikkula, M. & Hortelano, P. 2021. Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa. Teoksessa S. Keskinen, M. Seikkula. & F.  Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus.

Toinen arjen rasismin muoto on ei-valkoisen henkilön oletetun kulttuurin tulkitseminen automaattisesti syyksi hänen käytökselleen tai tavoilleen.⁴Seikkula, M. & Hortelano, P. 2021. Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa. Teoksessa S. Keskinen, M. Seikkula. & F.  Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus. Varhaiskasvatuksessa tämä saattaa näkyä muun muassa siten, että ei-valkoisten perheiden ongelmia selitetään heidän oletetun kulttuuritaustansa perusteella. Toinen mahdollinen ilmenemismuoto on olettaa poikalapsen kulttuurinen tai etninen tausta syyksi sille, ettei hän halua ottaa tyttöjä mukaan leikkiin. Tällöin tasa-arvoon liittyvät ongelmat sysätään ulkopuolisen kulttuurin ja elintavan tuottamaksi ongelmaksi, vaikka tosiasiassa suomalaisessa yhteiskunnassa ja varhaiskasvatuksessa on ja on aina ollut tasa-arvoon liittyviä haasteita.

Arjen rasismia ovat myös rasististen sanojen käyttäminen, vitsiin verhoiltu rasismi, rasististen tilanteiden selvittämättä jättäminen ja ulossulkeminen rasistisin perustein. Ulossulkemisella tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluun ei oteta mukaan mustaa tai ruskeaa työkaveria tai ettei ryhmän tiimipalavereissa hänen mielipiteistään välitetä. Myös lasten välillä ilmenee rasismia, rasismiin perustuvaa vallankäyttöä ja leikeistä ulos sulkemista esimerkiksi puutteellisen kielitaidon, ihonvärin tai etnisyyden perusteella. Lasten välinen rasismi on monesti hienovaraista ja hankalasti havaittavaa, ellei aikuinen asetu mukaan leikkiin havainnoimaan tilanteita tiedostaen rasismin olemassaolon mahdollisuuden ja erilaiset ilmenemismuodot.

Eri ihmisryhmiin liitettävät oletukset ja ajatukset ovat erilaisia ja ne perustuvat ihmisryhmästä riippuen paitsi ihonväriin myös esimerkiksi kieleen ja kulttuuriin. Saamelaisten kohtaama syrjintä onkin hyvä esimerkki tästä. Vaikka saamelaiset ovat ihonväriltään valkoisia, heidät rodullistetaan valkoisuuden ja myös suomalaisuuden ulkopuolelle.⁵Laiti, P. 2021. Saamelaisten identiteetti kuuluu saamelaisille itselleen. Teoksessa S. Keskinen, M. Seikkula. & F.  Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus. Saamelaislapset ovat kertoneet kohdanneensa ennakkoluuloja ja syrjintää ja ovat turhautuneita suomalaisten stereotyyppisiin käsityksiin saamelaisista ja toisaalta myös ihmeissään siitä, ettei saamelaisuudesta juuri tiedetä.⁶Schalin, A. 2021. Saamelaislapset kohtaavat paljon tietämättömyyttä. Saamelaisiin kohdistuvaa syrjintää on myös se, jos kunta resursseista huolimatta kieltäytyy tarjoamasta saamenkielistä varhaiskasvatusta.⁷Oikeusministeriö. Syrjintä eri väestöryhmissä. Suomen valtion harjoittaman sulauttamispolitiikan seurauksena kaksi kolmesta Suomessa puhutusta saamen kielestä ovat äärimmäisen uhanalaisessa asemassa.⁸Ranta, K. & Kanninen, J. 2019. Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Helsinki: Kustantamo S&S.

Aasialaisiin kohdistuva mallivähemmistön myytti on puolestaan rodullistamisen muoto, joka ulkopuolelta nähdään usein myönteisenä. Mallivähemmistön myytti luokittelee tietyt vähemmistöt kuten vietnamilaiset hyvin kotoutuneiksi ja menestyviksi vähemmistöiksi. Myytin mukaan vietnamilaiset ovat positiivisia, sisukkaita, motivoituneita kielenoppimiseen, ahkeria ja nöyriä. Mallivähemmistön myytti asettaa riman, jota vasten kaikkia maahan muuttaneita vähemmistöjä verrataan. Myytti luo vietnamilaisille paineita sekä sivuuttaa heihin kohdistuvan syrjinnän. Tätä rodullistamisen muotoa ei kuitenkaan aina tunnisteta rasismiksi, sillä ulkopuolelta myytti nähdään myönteisenä asiana.⁹Nguyen, H. 2021. Vietnamilaisten menestystarina on vahingollinen myytti. Teoksessa S. Keskinen, M. Seikkula. & F.  Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus.

On hyvä huomata, että arjen rasismia tapahtuu jatkuvasti kaikkialla ja sitä saattaa myös tuottaa itse, huomaamattaankin. Usein rasismia kuitenkin pidetään jonkin tietyn joukon tahallisena syrjintänä. Tämä ajatusmalli on haitallinen, sillä se sivuuttaa rasismin arkipäiväisyyden ja rakenteellisuuden eli sen, että rasismia ilmenee yksilöiden välisen rasismin lisäksi esimerkiksi työnhaussa. Rasismi ja syrjivät asenteet yhdistetään usein työväenluokkaan. Tämä on kuitenkin virheellistä, sillä rasismia ilmenee yhtä lailla koulutetun keskiluokan ajatusmaailmassa.¹⁰Sheikh, L. 2021. Keskiluokan valkoiset tilat. Teoksessa S. Keskinen, M. Seikkula. & F.  Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus.

Ennakkoluulojen ja stereotypioiden pohjalta saattaa toimia huomaamattaan, sillä rodullistetut stereotypiat ja käytännöt ovat rakentuneet eurooppalaisen kulttuurin osaksi pitkän ajan kuluessa¹¹Seikkula, M. & Hortelano, P. 2021. Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa. Teoksessa S. Keskinen, M. Seikkula. & F.  Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus. ja erityisesti valkoisuuden normista hyötyvän ihmisen voi olla vaikea huomata syrjiviä normeja. Ensimmäinen askel kohti antirasistista varhaiskasvatusta on oppia tunnistamaan erilaiset rasismin ilmenemismuodot ja tarkastella kriittisesti omia asenteita ja ajatuksia.

Rasististen käytäntöjen ja ajatusmallien muuttaminen on onneksi mahdollista, sillä rasismi ei ole pysyvä ja luonnollinen rakenne. Koska ihmiset ylläpitävät ja tuottavat rasismia, ihmiset voivat myös päinvastaisesti purkaa ja vähentää sitä.¹²Seikkula, M. & Hortelano, P. 2021. Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa. Teoksessa S. Keskinen, M. Seikkula. & F.  Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus. Jokaisella varhaiskasvatuksen työntekijällä on lakisääteinen velvollisuus puuttua rasismiin. Vastuu rodullistavien käytänteiden, ajatusmallien sekä valkoisuuden normin purkamisesta on ensisijaisesti niillä, jotka eivät koe rasismia.

Antirasistista pedagogiikka ei voi ostaa valmiina tuotteena kaupan hyllyltä tai harjoittaa vain kerran aamupiirissä rasisminvastaisella viikolla. Antirasistinen toiminta on aktiivinen, jatkuva prosessi. Siihen kuuluu sekä yksilön oman ymmärryksen lisääminen että kerrytetyn tietotaidon soveltaminen osana opettajuutta ja kasvattajuutta.¹³Alemanji, A. A. 2021. Kohti rasisminvastaista pedagogiikkaa.  Teoksessa S. Keskinen, M. Seikkula. & F.  Mkwesha (toim.) Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus.

Mitä antirasistinen toiminta sitten konkreettisesti käytännössä varhaiskasvatuksen arjessa tarkoittaa? Antirasismi on yksinkertaisuudessaan kuuntelemista, oppimista, rasismista puhumista ja myös epämukavuuden sietämistä sekä omien aiheeseen liittyvien tunteiden työstämistä. Voi joskus olla kivuliasta huomata, että omassa toiminnassa tai ajattelussa on parantamisen varaa. Siksikin antirasistiseen työhön voi liittyä erilaisia tunteita kuten häpeää, pettymystä ja syyllisyyttä.

Rauhankasvatusinstituutin lista kokoaa yhteen antirasistisen työn monipuolisuuden:

Antirasismia on

Listauksessa korostuvat rasismiin liittyvän tiedon merkitys sekä yhdessä tehtävä työ. Jotta päiväkoti aidosti olisi rasismista vapaa tila, tarvitaan antirasistiseen työhön mukaan koko yhteisö.

Joskus aikuiset pelkäävät puhua rasismista lasten kanssa ajatellen, että rasismi on liian rankka aihe eikä se kuulu lasten maailmaan. Todellisuudessa lapset omaksuvat rasistisia ajatusmalleja jo 2-4 vuoden iässä,¹⁵Anderson, A. & Dougé, J. Talking to children about racial bias. Healthy children. joten on erityisen tärkeää puhua lapsille rasismista, sen haitallisuudesta ja pyrkiä vaikuttamaan ennakkoluulojen syntyyn. Joskus varhaiskasvatuksessa saatetaan ajatella, että monikulttuurinen päiväkoti takaa sen, ettei päiväkodissa ole rasismia. Tämä oletus käytännössä vain altistaa mustat ja ruskeat lapset rasismille ja samalla kieltää rasismin olemassaolon moninaisen ympäristön perusteella. Rasismia kuitenkin ilmenee kaikenlaisissa ympäristöissä eikä kulttuurisesti moninainen ympäristö poikkea tästä.

Antirasistinen työ ei rajoitu tiettyihin opetustilanteisiin vaan sen tulisi olla arjessakin läpileikkaava toimintatapa. Kuuntele tarkalla korvalla lasten keskusteluja ja kysymyksiä. Älä välttele ihonväristä puhumista.

Älä pelkää, ettet osaa vastata lasten kysymyksiin. Oppikaa yhdessä! Antirasismiin liittyviin käsitteisiin on kuitenkin hyvä tutustua itsekseen, jotta keskustelu lasten kanssa on helpompaa ja tiedät, millaisia sanoja on hyvä käyttää. Voit hyödyntää apuna Yhdenvertaisuus.fi:n antirasistista sanastoa.

Pohdi, miten voit omalla käyttäytymiselläsi viestiä olevasi turvallinen aikuinen, jolle lapsi uskaltaa tulla kertomaan rasismin kokemuksista. Kiinnitä huomiota esimerkiksi siihen, että otat lapsen kokemuksen tosissaan ja et jätä asian selvittämistä sikseen. Kiitä lasta siitä, että hän uskalsi tulla kertomaan asiasta.

Kun lasten kanssa käsittelee rasismia, voi aihetta lähestyä reiluuden ja oikeudenmukaisuuden kautta. Pohtikaa yhdessä lasten kanssa erilaisia tilanteita, joissa voi toimia reilusti tai epäreilusti toista kohtaan. Lasten kanssa voi myös yhdessä tehdä turvallisemman tilan periaatteet tai ryhmän säännöt, jossa positiivisuuden kautta kannustetaan reiluun käytökseen. Reilun kaverin ominaisuuksia voi harjoitella Kiva kaveri -kuvatehtävän avulla.

Tärkeintä puuttumisessa on, että et jätä tilanteita selvittämättä vaan puutut aina kun havaitset rasismia tai muuta syrjintää. Tilanteisiin puuttuminen voi tuntua erityisesti aluksi epämiellyttävältä ja hankalalta, mutta harjoittelusta ja valmistautumisesta on apua.

Käytä keskustelun avauksina satuja ja tarinoita. Esimerkiksi Laura Henry-Allainin Mun väri, sun väri – Rodusta, antirasismista ja itsetunnosta sekä Megan Madisonin ja Jessica Rallin lapsille suunnattu Our skin: a First conversation about race -kirjat käsittelevät selkeästi ja lapsentasoisesti sitä, mitä rasismi tarkoittaa ja miksi täytyy tehdä toimia rasismia vastaan. Jälkimmäistä kirjaa ei ole suomennettu, mutta kirja on lyhyt ja yksinkertaisen kielen ansiosta monen on helppo lukiessa kääntää teksti suomeksi.