Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän häneltä hyväksytään sukupuolinormeja rikkovaa käytöstä ja itsensä ilmaisua. Kun lapsi kasvaa ja tulee tietoiseksi sukupuolten välille piirretyistä rajoista, alkaa hän itsekin vartioida näitä rajoja. Tutkimus on osoittanut, että noin 5-vuotiaat tyttölapset valitsevat tasapuolisesti kumpaankin sukupuoleen liitettyjä leluja, kun taas pojat tekevät näin harvemmin.1
Päiväkotiin mennessään lapsi tulee automaattisesti kohdanneeksi aiempaa suuremman joukon ikäisiään ja tällöin erilaiset rajanvedot myös lasten kesken saattavat korostua. Suuremman ihmisjoukon käsittely ajatuksellisesti edellyttää lapselta asioiden ja ihmisten kategorisointia. Tällöin myös erilaisiin ryhmiin kuulumisen tärkeys korostuu.
Kasvattaja tukee lapsen ystävyyssuhteita
Aikuisen läheisyys edesauttaa ystävällistä vuorovaikutusta eri sukupuolta olevien lasten välillä. Jos lapset jaetaan ryhmiin jonkun muun ominaisuuden kuin sukupuolen perusteella, vähenee sukupuolen merkitys erontekijänä ja sen sijaan aikuisen osoittaman jakoperusteena olevan ominaisuuden merkitys korostuu. Näin on huomattu koulussa esimerkiksi ryhmissä, jotka on sukupuolen sijasta jaettu lukutaidon mukaan.2
Myös suomalaisessa, 1980-luvulla toteutetussa nelivuotisessa päiväkotiprojektissa havaittiin eri sukupuolta olevien lasten yhteisleikkien lisääntyneen aikuisten kannustuksen ja tilojen muokkauksen johdosta. Yhteisleikkien määrän kasvu ehkäisi myös lasten välisten ristiriitojen syntyä.3
Harmittomat romanssipuheet?
Aikuisen läsnäololla ja avarakatseisella suhtautumisella eri sukupuolta olevien lasten ystävyyssuhteisiin on siis merkitystä niiden muodostumiseen ja ylläpysymiseen. Hyväntahtoisen naureskelevalla ja ystävyyssuhteita romantisoivalla aikuisten suhtautumisella on kuitenkin pitkät perinteet.4 Aikuisen asenne saattaa tuottaa turhia jännitteitä ystävysten välille ja pahimmillaan ajaa heidät erilleen.5
Eri sukupuolta olevien lasten välisiä kiusaamis- ja häiriköintilanteita kohdatessa kasvattajalla on mahdollisuus pohtia lähteäkö esimerkissä esitetyn kasvattajan tavoin tukemaan lasten välisiä ystävyyssuhteita vai erotellako lapset toisistaan konfliktin pelossa. Kuten kiusaamista käsittelevässä luvussa todetaan, eri sukupuolten välisen kiusaamisen kuittaaminen harmittomana tykkäämisenä ei tuo kiusaamisen uhrille mitään konkreettista apua.6
On tavallista sijoittaa tyttöjä ryhmätilanteissa rauhattomaksi koettujen poikien väliin. Rauhallisia poikia ei kuitenkaan sijoiteta yhtä usein toisten poikien väliin tilanteen sujuvoittamiseksi. Millaista kuvaa tällainen tapa vahvistaa lapsille eri sukupuolille lankeavista rooleista? Eri sukupuolta olevien lasten välinen läheisyys saa tällöin rangaistuksen leiman, ja lapset oppivat, että heiltä odotetaan eri asioita heidän sukupuolensa perusteella.7 Eri sukupuolta olevien lasten yhteisistä leikeistä voi tulla joillekin peruste kiusaamiselle, jos kasvattajat toisaalla osoittavat lasten välisen läheisyyden toimivan rangaistuksena.
Myös romanssipuheet rakastuneista pikkupareista rakentavat lapsille kuvaa sukupuolista toisilleen vastakkaisina. Näiden puheiden ja hyväntahtoisten naureskelujen toistuessa lapsuuden aikana lukuisia kertoja rakentavat ne myös samalla lapselle kuvaa yhteiskunnasta, jossa kaikki ovat heteroseksuaaleja. Kuten lapsen sukupuoli-identiteetin kohdalla, sensitiivinen kasvattaja noudattaa avoimen kasvusuunnan periaatetta myös lapsen ihastumisasioissa.
