Päivähoidossa on nykyisellään käytössä lukuisia käytänteitä, jotka tähtäävät lasten tasa-arvoiseen kohteluun. Lasten käyttö virallisina apulaisina lounastilanteiden järjestelyissä on yksi näistä. Virallista tästä kasvattajan avustamisesta tekee se, että näihin apulaisvuoroihin lapset valitaan joko aikuisen tekemän listan mukaan tai sitten sattumanvaraisesti esimerkiksi nostamalla lapsen nimi pussista. Toiminnalla taataan se, että jokainen lapsi saa jossain vaiheessa varmasti oman vuoronsa avustaa kasvattajaa.
Tavallinen käytäntö on myös pyrkimys taata sukupuolten määrällinen tasa-arvo valitsemalla ruoka-apulaisen rooliin tyttö ja poika avustajapariksi.1 Apulainen kattaa pöytiä ja asettelee esimerkiksi lautasliinoja paikalleen. Käytännön kautta lapsi harjoittaa konkreettisten tietojen ja taitojen lisäksi ohjattua omatoimisuutta ja toisista huolehtimista, kuten varhaiskasvatuksen viralliset ohjeistukset linjaavat.2
Pikkuapulaiset spontaaneissa tilanteissa
Tarkasti ohjeistetut tuokiot muodostavat kuitenkin lapsen päivähoitopäivästä vain osan. Kasvattajat välittävät arvostuksia ja vihjeitä lapselle mahdollisista asioista elein ja ilmein hetkissä, jotka toistuvat kuitenkin samankaltaisina arjessa lähes päivittäin. Arjen kiireisissä tilanteissa kasvattajalla on mahdollisuus antaa arvostusta ja luottamusta lapselle spontaanisti pienten ennalta määräämättömien avustavien tehtävien muodossa.
Päiväkodin toiminnan videointi on paljastanut, että näissä tilanteissa apulaisten määräytyminen ei olekaan niin tasa-arvoista kuin ennalta voisi olettaa.3 Esimerkiksi tämän sivuston luoneen hankkeen videoinneissa kävi ilmi, että valtaosa kasvattajien osoittamista avustavista rooleista jakautui tytöille. Tyttöjä pyydettiin esimerkiksi viemään ja tuomaan erilaisia esineitä tai muistamaan kasvattajan puolesta jokin asia. Joskus nämä muistettavat asiat liittyivät lapsiryhmän poikiin. Pojat taas saivat spontaanin apulaisen roolin vain harvoin. Tulokset ovat samanlaisia kuin Ruotsissa tehdyssä kehittämistyössä.4
Samantyyppisistä rooleista tulee helposti osa arkea, jos ne toistuvat tiedostamattomasti osana päivän rutiineja vuodesta toiseen. Osa lapsista aistii, että heillä ei ole syystä tai toisesta vaadittavia ominaisuuksia, joilla voittaa aikuisen luottamus itselleen apulaistehtävän saamiseksi. Toisten lasten kohdalla toisista huolehtimisen ja omatoimisuuden taidot vahvistuvat, kun taas toisilta jää aikuisen antama tunnustus toistuvasti saamatta.
Kehuilla roolien vahvistusta
Lasten kehumista päiväkodin arjen tilanteissa videoimalla tutkinut Tiina Teräs havaitsi, että kaikista kehumistilanteista vain avustamisvuorot olivat tilanteita, joissa tytöt saivat poikia enemmän kehuja osakseen.5 Kehujen jakautumisessa eri sukupuolta olevien lasten kesken oli avustamistilanteissa merkittävä ero: tytöt saivat kehuista 72 prosenttia ja pojat 28 prosenttia.
Tämä voi kertoa siitä, että tytöt saivat kehuja siksi, että ottivat poikia aktiivisemmin roolin kasvattajan avustajina. Samalla se kuitenkin vihjaa, että työtavat ovat usein päiväkodissa rutinoituneita eikä apulaisvuorojen jakautumista spontaanisti sekä niiden vahvistamista tule arjessa tarpeeksi pohdittua. Toisaalta tyttöjen avuliaisuutta saatetaan pitää niin luonnollisena, ettei niistä erikseen välttämättä edes kiitetä teon suorittanutta lasta.6
Jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja jako edellä esitetysti sukupuolten välillä ei ole yksiselitteinen tai selkeästi hahmotettava useimmissa arjen tilanteissa. Saattaa olla, että jokin toinen ominaisuus, kuten lapsen aktiivisuus ja tilanotto, vaikuttavat siihen, kuinka hänet ohjataan spontaanisti aikuisen kaveriksi, esimerkiksi hakemaan ruokakärryä tai muuten sujuvoittamaan siirtymisiä. Kyse on tilanteenhallinnasta: poistamalla hetkeksi kovin äänekäs lapsi ryhmätilasta tai antamalla hänelle pieni tehtävä kasvattaja joustavoittaa tilanteen kulkua ja takaa rauhan muulle ryhmälle.
Työyhteisössä onkin hyvä yhdessä säännöllisin väliajoin pohtia, mitkä tekijät eri tilanteissa vaikuttavat siihen, miten spontaanit tunnustukset ja positiivisella tavalla nähdyksi tulemiset jakautuvat lasten kesken.
