Varhaiskasvatuksesta tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että eri sukupuolta olevia lapsia ei kohdella päiväkodeissa samanarvoisesti. Kasvatustutkija Christian Eidevaldin väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että kasvattajat kohtelevat samassa tilanteessa lapsia eri tavoin heidän oletetun sukupuolensa perusteella ilman, että lasten käyttäytyminen eroaisi toisistaan.1 Pohjoismaisissa tasa-arvoprojekteissa on huomattu, että pojille annetaan tai he ottavat pääroolin useimmissa tilanteissa, kun taas tytöille jää huomaamattomampia sivurooleja. Pojilla on useammin mahdollisuus ottaa tilaa haltuun, kun tyttöjen taas oletetaan olevan kilttejä ja pienieleisempiä. Lue lisää tästä myös kohdasta Nimi yksilöllisyyden vahvistajana.
Kasvattajan ohjauksella on suuri merkitys lasten leikeissä, sillä lasten on helppo omaksua kulttuurista opittuja malleja siitä, kenellä on automaattinen oikeus olla missäkin roolissa. On tärkeää kiinnittää huomiota erilaisten roolien jakautumiseen lapsiryhmässä ja purkaa rooleihin liittyviä odotuksia.2 Suurimpia odotuksia roolinmukaiselle käytökselle asettavat lapsen sukupuoli, ikä ja lapsen verbaaliset kyvyt. Lapsena opitut roolit ja toimintatavat voivat vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti ja suunnata esimerkiksi koulutusalan- ja ammatinvalintaa.3
Kieli rakentaa rooleja
Sukupuoliin liitetyt oletukset näkyvät esimerkiksi siinä, miten kasvattajat puhuvat lapsille. Päiväkodissa lapsiin kohdennettua puhetta tutkinut Tiina Teräs huomioi, että aikuisten puheissa tytöistä muodostettiin lapsekas kuva, kun taas pojista puhuttiin rohkeina ja aikuisina.4 Esimerkissä käsitelty kasvattajan huoli Ellistä (“Sattuiko?”, “Etkö sä pääse pois?”) muodostaa Ellin leikistä ihan toisenlaisen kuvan verrattuna Teemun piilosleikkiin. Teemua kohtaan Kirsi ei esitä huolta, vaan iloista kannustamista – Teemu ei ole jumissa kolossa, vaan leikkii piilosta. Teemun aloite kasvattajan ja muiden huoneessa olevien huomion saamiseksi johtaa sulavasti lapsen vahvistamiseen, kun taas Ellin aloite herättää kasvattajassa ennemmin suojelunhalua.
Christian Eidevald huomioi tutkimuksessaan, että kasvattajat liittivät tyttöihin ja poikiin ominaisuuksia, joita hän ei kuitenkaan pystynyt tutkimuksensa perusteella allekirjoittamaan koko ryhmän ominaisuuksiksi. Esimerkiksi kaikki päiväkotiryhmän pojat eivät käyttäytyneet kärsimättömästi, vaikka kasvattajat näin kuvasivat puheissaan.5 Aikuisten erilaiset odotukset vaikuttavat lapsiin kohdistuviin vaatimuksiin. Kasvattajilla saattaa olla esimerkiksi vähemmän kärsivällisyyttä tyttöjen äänekkäälle leikkimiselle, koska he odottavat tytöiltä toisenlaista käyttäytymistä. Esimerkin Ellille opetettiin piilosleikin aikana, ettei hänen sanallisia ja fyysisiä yrityksiään olla piilosleikin keskiössä arvosteta yhtä lailla kuin Teemun. Tasa-arvoisessa kasvatustilanteessa molempien lasten kykyjä ja aloitteita arvostettaisiin yhtä lailla.
