Pohjoismaissa tehdyt tutkimukset vahvistavat esimerkissä havaittua. Kohdistetun puheen ja läheisyyden määrän jakautumista tarkasteltaessa todettiin, että pojat saivat kaksinkertaisen määrän huomiota tyttöihin verrattuna.1 Samalla kun poikien annetaan ottaa enemmän tilaa, ohjataan tyttöjä sivurooleihin. He oppivat, etteivät he ole yhtä kiinnostavia tai yhtä hauskoja, saati aikuisen huomion ja kehujen arvoisia.2
Pojat päärooleissa ja huolenaiheina
©Katriina Rosavaara
Kouluissa tehdyissä tutkimuksissa pojat ovat luokkahuoneiden keskiössä: he saavat opettajilta niin positiivista kuin negatiivistakin huomiota tyttöjä enemmän sekä hallitsevat luokan äänitilaa. Tytöt saavat puheenvuoron viittaamalla, kun taas pojat ottavat puheenvuoron viittaamatta. Opettaja saattaa myös kysyä kohdennetusti pojilta, vaikkeivät he olisi viitanneetkaan.3
Samanaikaisesti julkisuudessa on jo pitkään käyty keskustelua, jossa poikien asemasta kasvatusinstituutioissa ollaan huolissaan. On epäilty, että pojat pitkästyvät päiväkotipuuhiin, koska ne eivät tarjoa tarpeeksi aktiivista tekemistä energian purkamista varten.4 Myös koulumaailman on ajateltu olevan luonteeltaan feminiinistä ja siksi epäsopivaa pojille.5
Velvollisuudentuntoisiksi ja pärjääjiksi ajatellut tytöt eivät keskusteluissa herätä samaan tapaan huolestuneisuutta. Todellisuudessa kaikki tytöt eivät ole pärjääjiä yhtään sen enempää kuin kaikki pojat ovat äänekkäitä ja energisiä. Kun asiaa tarkastellaan näin tiukan kaksijakoisesti, tuleeko stereotypiasta itseään toteuttava ennustus?6
Pojat saavat osakseen kasvattajan huomion – niin hyvässä kuin pahassakin. Ammattikasvattajien parissa kerätystä muistelutiedosta kävi myös ilmi, että pojat jäivät herkästi kasvattajien mieleen.7 Voikin kysyä, mihin huolipuhe perustuu, kun tutkimukset kuitenkin osoittavat, että pojat ovat huomion keskipisteessä joko sankareina tai huolta aiheuttavina. Tulevatko pojat itse asiassa kohdatuksi tyttöjä useammin yksilöinä? Ovatko kiltit ja hiljaiset lapset – olivat he sitten tyttöjä, poikia tai muunsukupuolisia – niitä, jotka jäävät marginaaliin ja joita olisi syytä huomioida enemmän?
Tietenkään kaikkia tyttöjä tai kaikkia poikia ei kohdella samalla tavoin. Myös lapsen ikä tai puheliaisuus vaikuttavat siihen, kuinka kasvattaja kohtaa lapsen. Tästä huolimatta tutkimukset osoittavat kaavamaisia eroja siinä, kuinka tyttöjä ja poikia kohdataan ja puhutellaan.8 Sen vuoksi meidän tulisi myös uskaltaa yleistää sen verran, että pääsemme keskustelemaan arjen epätasa-arvoistavista, usein tiedostamattomista käytännöistä.
