Villen hämmentyneisyys Pekan lakatuista kynsistä viestii siitä, että Ville on tottunut pitämään kynsilakkaa tytöille kuuluvana asiana. Pekan kynsien näkeminen horjuttaa hänen käsitystään. Ville hakee kasvattajan paikalle siksi, että haluaa kuulla selityksen Pekan stereotypiasta poikkeavaan ulkonäköön: miksi Pekalla on kynsilakkaa? Muutkin lapset tunnistavat stereotypian ja kuuntelevat tarkasti aikuisen vastauksen Villelle. Lapsilla saattaa olla vahvoja käsityksiä eri sukupuolille sopivista asioista, leluista, vaatteista, käyttäytymisestä ja leikeistä. Kasvattajat voivat omalla toiminnallaan, sanomisillaan ja eleillään joko vahvistaa tai rikkoa näitä käsityksiä.1
Lapsen aikuisilta oppimat asiat eri sukupuolille tyypillisestä tai hyväksytystä toiminnasta vaikuttavat myös lapsen käyttäytymiseen.2 Lapset näkevät helposti kasvattajan eleistä ja ilmeistä, minkälainen käytös on hänen mielestään hyväksyttävää pojille ja tytöille. Näin kasvattaja voi myös tiedostamattaan vahvistaa sukupuolistereotypioita.3 Kasvattajan on tärkeää olla tietoinen omista sukupuoleen liittyvistä ennakkokäsityksistään ja pohtia niiden vaikutusta lasten kohtaamiseen. Jos kasvattaja ajattelee, että kynsien lakkaaminen on sopivaa vain tytöille, hän saattaa helposti viestittää ajatusta myös lapsille.
©Katriina Rosavaara
Oman työn tietoisen arvioinnin ja havainnoinnin kautta voi nousta esille tiedostamattomia sukupuolittuneita käyttäytymismalleja. Omien sukupuoleen liittyvien ennakkoluulojen tunnistaminen voi olla haastavaa. Toista kasvattajaa voi pyytää avuksi havainnoimaan työtään.
Ulkopuolinen havainnointi voi tuoda omaan työhön uutta näkökulmaa ja todistaa, kuinka syvälle juurtuneita sukupuolittuneet käytännöt ovat, vaikka tietoisesti pyrkisi toimimaan sukupuolisensitiivisesti. Vain tiedostamalla sukupuolittunutta toimintaansa, voi jatkossa pyrkiä muuttamaan sitä ja kehittymään tasa-arvoisemmaksi kasvattajaksi.
Sukupuolisensitiivinen kasvattaja viestittää lapsille, että kynsien lakkaus on kaikille hyväksyttyä. Kasvattaja voi myös pohtia sitä, miten ulkonäköä korostavat kommentit ylipäätään tyttöjen ja poikien kesken jakautuvat. Sosiologi Elina Pajun väitöstutkimuksessa4 kävi ilmi, että tytöt saivat päiväkodissa kasvattajilta helposti huomiota ja läheisyyttä pinnien, hiuspompuloiden ja selästä suljettavien mekkojen takia ja ihastelua ”tyttömäisyyttä” tukevilla tavaroilla.
Tytöt saattavat olla tottuneita saamaan aikuisilta kehuja ulkonäöstään, jolloin he tulevat helposti esittelemään aikuisille uusia vaatteitaan. Eri sukupuolille markkinoidut vaatteet ja tuotteet, niiden käyttöä tukevat kehumiskäytännöt ja lasten sosiaalistuminen näihin tuottavat siis helposti tilanteen, jossa pojat tai koristautumista välttävät tytöt jäävät ilman myönteisiä ulkonäköön liittyviä huomioita.
Ulkonäköön liittyvistä asioista voi keskustella lasten kanssa hyödyntäen kasvatuksellista näkökulmaa. Lapsen vaatteen ominaisuuksista voi esimerkiksi aloittaa keskustelun väreistä ja materiaaleista: ”Voi miten kirkkaan värinen paita! Entä mitä muita samanvärisiä asioita tiedät?” tai ”Villapaita näyttää oikein lämpimältä. Saanko kokeilla miten pehmeältä se tuntuu?”.
