Leikkitilanteissa on kyse lasten välisistä jatkuvista neuvotteluista, vallasta ja oikeudesta itsemäärittelyyn. Aiemmin esitetyssä tilanteessa kuitenkin aikuinen ja lapsi neuvottelivat lelun oikeanlaisesta käytöstä. Hienovaraiset vihjeet, katseet ja eleet voivat tilanteesta riippuen joko tukea tai rajoittaa lapsen luovaa ajattelua sukupuoleen ja leikkiin liittyen.1
Rajanylittäjä saa sakon
Sukupuolinormien rajat ovat usein tiedostamattomia ja ne tulevat näkyville vasta, kun joku rikkoo niitä. Rajanylitystilanteissa lapseen voi kohdistua epämiellyttävää huomiota tai kiusaamista. Se herättää usein häpeää, joka ei ole vain psyykkinen vaan myös fyysinen tunne, jonka epämiellyttävyyden saattaa muistaa vielä vuosien päästä.
Häpeä on vahva normittaja. Sen myötä omalle sukupuolelle tyypilliseksi nähty käytös tai itseilmaisu näyttäytyy lapselle turvallisempana, suosiota ja ryhmän hyväksyntää tuovana vaihtoehtona, jos kasvuympäristö vahvistaa enimmäkseen käytöstä, joka pitäytyy sukupuolinormien sisällä.
Kasvattajan hanakka puuttuminen lapsen ”väärin” leikkimiseen kertoo aikuisen pyrkimyksestä tehdä lapsen leikistä täydellistä. Puhtautta ja järjestystä korostava suomalainen yhteiskunta vaikuttaa tapoihimme ymmärtää erilaisten tavaroiden käyttöä. Arki on helpommin hallittavissa, kun tavaroille on tuttu ja perinteinen säilytyspaikka ja käyttötarkoitus. Tavarat eivät ole “vain tavaroita”, vaan niihin liittyy perinteitä ja arvoja.2
Hyväntahtoinen, lasta ”oikaiseva” ele voi todellisuudessa osoittautua rajoittavaksi, mikäli kasvattajayhteisö ei tule pohtineeksi kriittisesti niitä arvoja ja perinteitä, joille suuri osa toimintamalleista perustuu. Näin opitaan huomaamaan myös ne tilanteet, joissa lasten osallisuus on vain näennäistä. Aikuisten avarakatseinen suhtautuminen erilaisiin rajojen ylityksiin viestittää lapselle toiminnan olevan arvokasta ja hyväksyttävää.3
Luovuus kyseenalaistaa perinteen
©Katriina Rosavaara
Usein stereotyyppiset ”täsmälelut”, kuten barbit ja action man -nuket, ohjaavat lasta käyttämään niitä kapealla ja luovuutta rajoittavalla tavalla. Tarkkaavaisella ja luovalla suhtautumisella leikkiin ja leikkivälineisiin aikuisen on kuitenkin mahdollista rikastaa leikkiä, jonka toimijat vaikuttavat ehkä ensi näkemältä jo liiankin lukkoon lyödyiltä.4
Eri leikkityyppien takana olevaa perusjuonta ei tarvitse rikkoa: hyvän ja pahan väliseen taisteluun voivat osallistua nuket ja eläinhahmot siinä missä perinteiset supersankarihahmot. Ihmissuhteita käsittelevät leikit voivat nekin saada uusia toimijoita: autoille voidaan osoittaa oma sairaala tai turtlesit voivat kokata aamiaista perheelleen.
Omien, normeihin perustuvien ajattelutapojen tiedostaminen ja aikuisen vallankäytön tunnistaminen eri tilanteissa ovat askelia kohti sensitiivisempää lapsen kohtaamista. Esineet ja tilat eivät ole kasvatustilanteessa neutraaleja tai arvovapaita, vaan niihin on kiteytynyt aikojen saatossa kyseenalaistamattomia ominaisuuksia tai käyttötarkoituksia. Aikuinen voi käyttää niitä tilanteesta riippuen joko lapsen itseilmaisun rajoittamiseen tai sen avartamiseen.
