Lasten leikit eivät aina ole tasa-arvoisessa asemassa päiväkodin tilojen käytön suhteen. Kajaanissa 1980-luvulla toteutetussa nelivuotisessa tasa-arvohankkeessa havaittiin, että joissakin lapsiryhmissä pojilla oli käytössään 60–80 % osaston tiloista, kun taas tytöt käyttivät huomattavasti pienempää tilaa.1 Havainnon myötä kasvattajat muokkasivat oppimisympäristöä siten, että se houkutteli erilaisiin tiloihin tasapuolisemmin eri sukupuolta olevia lapsia.2
Autoleikki vie paljon tilaa muun muassa siksi, että automaton sijainti on usein huoneessa keskeisellä paikalla. Lisäksi meluisuus on usein tälle leikille sallittua. Tilajärjestelyt sekä leikkeihin liitetyt perinteiset mielikuvat leikin luonteesta vaikuttavat siten myös lapsille mahdollisiin leikkirooleihin.3
Tila on valtaa
Tila ei koskaan ole vain neutraali tila, vaan se on erilaisten valtasuhteiden näyttämö.4 Sillä, jolla on paljon tilaa, on myös eniten valtaa. Erot tilankäytössä eivät ole sidoksissa ainoastaan sukupuolityypillisiin leikkeihin ja toimintoihin. Leikille sallittu tila vaikuttaa myös eroihin liikkumisessa sekä siihen, miten lapsi tulee nähdyksi ja huomatuksi.
Kun äänitila ja fyysinen ympäristö jakautuvat epätasaisesti, voi lapsille syntyä vaikutelma, että osa leikeistä ja sen leikkijät ovat toisia tärkeämpiä. Tasaisempi äänitila mahdollistaa kaikille lapsille paremman keskittymisen leikkiin, myös niille, jotka ovat äänekkäitä.
Aiemmin vain pöydänkulmalla astelleet ponit voivat tarvita laajasti tilaa kotipellollensa tai muuntautua superhepoiksi, jotka pelastavat ihmisiä vaaroista. Tilaa muuntelemalla voi saada uudentyyppisiä leikkejä nopeasti aikaan. Esimerkiksi automaton ja kotileikin paikkojen vaihtaminen voi kutsua leikkeihin mukaan uusia lapsia.
Iso, tilaa ottava liike saa enemmän huomiota kuin pieni ja hiljaisempi liike. Äänekkyydellä ja liikkeellä vaikutetaan sen vuoksi suoremmin arjen toiminnan kulkuun.5 Eri sukupuolta olevien lasten vauhdikkaaseen toimintaan suhtaudutaan myös usein eri tavalla: aikuiset saattavat keskeyttää tyttöjen rajun leikin herkemmin, kun taas poikien äänekästä tilanottoa katsotaan läpi sormien.6
Aiempi tutkimus kertoo, että tyypillisesti osa pojista valtaa päiväkodin ja koulun äänitilan. Esimerkiksi koululuokissa tehdyt havainnot kertovat, että puhetila ei jakaudu tasaisesti oppilaiden kesken, vaan pojat käyttävät siitä kaksi kolmasosaa.7 Äänekkyys, vauhdikkuus ja liikunnallisuus ymmärretään etupäässä poikien ominaisuuksiksi, ja pojat saavat itseoikeutetusti tilaa harjoittaa näitä taitoja.
Energian purku osana poikamaisuutta?
Poikien arviointi motorisesti tyttöjä kyvykkäimmiksi alkaa jo varhain. Amerikkalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että äidit yliarvioivat 11 kuukautta vanhojen poikalastensa liikunnalliset kyvyt, kun taas tyttölasten äidit päätyivät aliarvioimaan niitä. Pienten lasten motorisissa kyvyissä ei kuitenkaan ole tieteellisesti todettu olevan sukupuolten välisiä eroja. Todellisuudessa lapset oppivat kurottamisen, istumisen, konttaamisen ja kävelemisen suurin piirtein samoihin aikoihin. Heidän liikkumisensa on yhtä nopeaa ja askeleet yhtä pitkiä, eikä sukupuoli vaikuta lapsen kykyyn tehdä motorisia valintoja.
Äitien arviot lastensa liikunnallisista kyvyistä heijastelevat vallitsevia sosiaalisia stereotypioita tyttöjen vähäisemmistä motorisista taidoista sekä poikien pelottomuudesta ottaa riskejä. Sillä saattaa olla vaikutusta siihen, kuinka aikuiset rakentavat lapsen elinympäristön varhaislapsuudessa ja miten he kommunikoivat lapsen kanssa.8
Tutkimuksissa on todettu, että kouluiässä eri sukupuolta olevien lasten motoriikassa ilmeneekin jo huomattavia eroja. Siksi olisi tärkeää pohtia, millä tavalla aikuisten tiedostamaton ohjaus, salliminen ja rajoittaminen vaikuttavat siihen, millaiseksi liikkujaksi lapsi kehittyy.
Pojilla ajatellaan olevan usein olevan luontaisesti suurempi fyysisen energian purkamisen tarve, joten heille sallitaan tilanottoa eri tavalla kuin tytöille. Se vaikuttaa osaltaan myös fyysiseen etäisyyteen aikuisen ja lapsen välillä.
Lapset, jotka leikkivät rajuiksi luokiteltuja leikkejä, ohjataan helposti kauemmas aikuisesta. Aikuista vähemmän häiritsevät leikit sijoittuvat lähemmäs, esimerkiksi pöydän ääreen. Vaikka aikuinen ei muuten puuttuisi leikkien kulkuun, vaikuttaa aikuisen katseen läsnäolo siihen, minkälaisia rooleja lapset ottavat leikeissään, ja millaiseksi leikki muodostuu.
Toistuvasti etäällä aikuisen valvovasta katseesta leikkivät lapset ovat erilaisessa valta-asemassa verrattuna kasvattajan välittömässä läheisyydessä leikkiviin.9 Sillä on vaikutuksensa myös siihen, mitkä kiusaamis- tai vähättelytilanteista huomataan, ja millaisiksi lasten vertaissuhteet leikin kautta muodostuvat. Kasvattajayhteisön olisikin tärkeää pohtia yhdessä, missä tiloissa he yleensä rutiininomaisesti oleskelevat vapaan toiminnan aikana, ja mikä vaikutus sillä on lasten toimintaan.
Mustat ja valkeat leikit – eri sukupuolille?
©Katriina Rosavaara
Aivojen ja psyyken suhdetta tutkinut emeritusprofessori Matti Bergström10 kuvailee erilaisia lasten leikkejä ”mustiksi” ja ”valkeiksi”. Mustat leikit edustavat hallitsemattomuutta ja ennustamattomuutta, kun taas valkeat ovat kasvatusopillisesti suositeltavia leikkejä. Valkeat leikit näyttäytyvät usein kasvattajan näkökulmasta kehittävinä, kyseenalaistamattomina ja järjestystä ylläpitävinä.
Lasten medialeikit ovat leikkejä, joissa matkitaan tuttujen lastenelokuvien,-sarjojen tai mainosten juonenkäänteitä, hahmoja ja hokemia. Kasvattajan silmissä medialeikit saattavat usein näyttää vaarallisilta, aggressiivisilta ja liian äänekkäiltä. Se voi johtua siitä, että aikuinen tuntee lasten mediamaailmaa lapsia huonommin. Lapsen näkökulmasta medialeikit ovat rikkaita ja sosiaalista vuorovaikutusta kehittäviä tapahtumia, joissa lapset käsittelevät mediakokemusta vertaistensa kanssa.11 Ovatko medialeikit aikamme ”mustia leikkejä”?
Sen sijaan, että mustiksi mielletyt, rajuudeltaan uhkaavan tuntuiset leikit suoraan kiellettäisiin lapsilta tai pyrittäisiin rajoittamaan niitä, tulisi varmistaa, että kaikilla lapsilla on tasapuolinen mahdollisuus kaikkiin leikkeihin.
Lasten raisu liikehdintä etenkin yhteisleikeissä kertoo innostuksesta. Kummatkin leikin muodot ovat välttämättömiä kaikkien lasten kasvulle, koska mustat leikit kehittävät lapsen luovuutta ja valkeat toiminnan järjestelmällisyyttä. Spontaanin leikin rytmissä nämä kummatkin leikin puolet saavat osansa. Huomio tulisikin kohdistaa siihen, että eri sukupuolta olevia lapsia toistuvasti kannustetaan tilanottoon, liikkuvaisuuteen, tunteiden ilmaisemiseen ja hienomotoriikkaa kehittävään pöytätyöskentelyyn.
