Ville, Turo ja Aleksi hallitsevat huonetilaa äänekkäällä ja vilkkaalla autoleikillään. Samassa huoneessa olevat Vilma ja Sulo haluavat leikkiä poneilla, ja Elina (k) ohjaa heidät huoneessa olevan pöydän ääreen. Villen, Turon ja Aleksin autoleikki jatkuu kovaäänisenä ja tilaa vievänä, Vilma ja Sulo tyytyvät pöydänkulman tarjoamaan tilaan. (Videohavainto)
Pohdittavaksi:
- Minkä ajatusten luulet ohjaavan kasvattajaa, kun hän antaa autoleikille fyysisesti enemmän tilaa kuin ponileikille?
- Mitkä leikit oletetaan luonteeltaan äänekkäiksi? Mihin leikkeihin liitetään hiljainen ja rauhallinen oleminen? Miten se liittyy sukupuoleen?
- Miten äänitilan tasa-arvoon kiinnitetään huomiota työympäristössänne?
Miten toimia:
- Korva tottuu helposti tiettyyn melutasoon, ja koviin ääniin turtuu nopeasti. Havainnoi arjen äänitiloja: Mitkä leikit vievät tilaa toisilta leikkijöiltä? Mitkä leikit ovat kaikkein kovaäänisimpiä? Piirrä oppimisympäristöstä kartta tai pohjapiirros, johon merkitset eri väreillä paikat, joissa ilmenee eritasoista äänenkäyttöä. Merkitse karttaan eri väreillä se, kuinka laajasti leikit valtaavat huoneesta tilaa. Miten tasa-arvoisesti fyysinen tila ja äänitila jakautuvat lasten kesken?
- Pohdi omaa rooliasi tilojen käytön ohjaajana. Millaisella suoralla palautteella ohjaat lapsia ottamaan tilaa käyttöönsä? Entä mitkä asiat kehonkielessäsi kertovat lapsille jonkin leikin tai liikkeen olevan ei-toivottua?
- Äänitilaa voi hallita esimerkiksi seinälle kiinnitettävillä tai kaulassa pidettävillä liikennevaloilla, joiden väriä näyttämällä kasvattaja voi viestittää lapsille vallitsevasta melutasosta. Osoittamalla seinältä tiettyä väriä tai nostamalla kaulanauhastaan tietyn kortin voi kasvattaja pyytää lapsia ryhmänä hiljenemään leimaamatta yksittäistä lasta meluntuottajaksi. Näin tasa-arvoisen äänitilan vaalimisesta tulee myös samalla aikuisten ja lasten yhteinen tehtävä.
