Lasten erottelua sukupuolen perusteella ylläpidetään yhteiskunnassamme monin eri tavoin. Värit ovat yksi merkittävimmistä erontekijöistä. Joskus jo synnytyssairaaloissa on ollut tapana merkitä sukupuoli antamalla tyttölapsille vaaleanpunaiset lakit ja pojille siniset. On myös tavallista, että nimenantojuhlissa tarjoiltava kakku, vieraiden kortit ja lahjat ovat värimaailmaltaan joko sinisiä tai punaisia lapsen sukupuolesta riippuen. Värien avulla yksilön on mahdollisuus viestittää kuulumisestaan ryhmään. Sukupuoli nousee usein muiden luokitusten yläpuolelle ryhmään kuulumisen perusteena.
Pinkki – väreistä vaarallisin?
Värien merkittävästä roolista sukupuolen ymmärtämisessä kertoo myös se, että staattiset mielikuvat sukupuoleen liittyvistä asioista saavat meidät ajattelemaan, että pinkki väri olisi muita värejä vaarallisempi.1 Pinkistä on tullut niin vahvasti feminiinisyyden symboli, että se merkitsee sitä jopa vahvemmin kuin sininen viittaa maskuliinisuuteen.2
Pinkin värin liittäminen tyttöihin ja naissukupuoleen on kuitenkin historiassa verrattain nuori ilmiö. Viime vuosisadan alussa vaaleanpunaista pidettiin sopivampana värinä pojille, koska sen ajateltiin henkivän määrätietoisuutta ja voimaa ja se oli lähellä punaista, jota pidettiin innokkuuden ja rohkeuden symbolina. Sinistä taas pidettiin aikanaan herkkyyden ja sirouden ilmentymänä ja siksi se liitettiin tyttöyteen.3 1940-luvulle asti vaaleanpunaista pidettiin yleisesti vauvojen värinä, kunnes se alettiin liittää entistä vahvemmin feminiiniseen.
Aikoinaan avoimesti esitettiin, että värikoodaus auttaa lasta sukupuolten välisten erojen havaitsemisessa. Nykyään tämä on peitellympi tavoite, joka tosin toteutuu samalla korostetusti, kuten monet kehityspsykologit esittävät. Värien kautta viemme lapsen huomion kohdennetusti sukupuoleen yksilön identiteettiä määrittelevänä tekijänä.4
Meille on edelleenkin tavallista päätellä vaatteiden ja niiden värien perusteella jotakin kantajansa sisäisistä ominaisuuksista. Nämä merkitykset ovat aina historiallisia ja kulttuurisia, kuten jo vaaleanpunaisen värin historiasta voidaan havaita.5 Tytöille on hyväksytympää käyttää poikamaiseksi miellettyjä värejä, kuten sinistä tai mustaa, mutta vaaleanpunaisesta väristä pitävä poika herättää usein aikuisissa huolta. Pojan kohdalla vaaleanpunainen väri assosioituukin tyttömäisyyteen.
Osiossa Laulellen ja lorutellen käsiteltiin myönteisten tyttöpoikien kuvausten puuttumista saduista. Vastaavasti tyttöpojille puuttuvat myös visuaaliset kuvaukset. Tyttömäisiksi mielletyistä asioista pitävä poika määrittyy heikoksi ja häneen suhtaudutaan siksi torjuvasti.6 Miksi olemme valmiita lyömään värien perusteella lapsen puolesta etukäteen lukkoon sen, millaisia ominaisuuksia hänellä on tai millaiseksi hän tulee kasvamaan?
Värit ryhmän tiivistäjänä
Lapset tulkitsevat aktiivisesti lähiympäristönsä hienovaraisia vihjeitä siitä, mihin ryhmään he kuuluvat ja mitkä asiat liittävät ihmisiä yhteen tai vastaavasti ulossulkevat ryhmästä. Omaa ryhmää symboloiviin asioihin sitoudutaan hyvinkin nopeasti. Amerikkalaisessa tutkimuksessa7 kartoitettiin värien merkitystä ryhmään kuulumiselle. Tutkittavina oli kaksi 3–5 -vuotiaiden päiväkotiryhmää, joista toinen nimettiin Punaisiksi ja toinen Sinisiksi. Kolmen viikon ajan lapset pitivät joko punaista tai sinistä paitaa yllään oman ryhmänsä nimen mukaisesti. Toisessa päiväkotiryhmässä ryhmäkannustaminen jätettiin tähän, mutta toisessa tutkimusryhmässä jatkettiin vahvasti ryhmäsymbolien vahvistamista.
©Katriina Rosavaara
Kokeilun lopussa ryhmän kasvattajat kartoittivat lasten mielipiteitä useista eri asioista. Kävi ilmi, että lapset suosivat mieluummin leikkivälineitä, joiden oltiin sanottu olevan oman ryhmän suosimia, ja he suosivat leikkikavereidensa valinnassa omaa ryhmäänsä. Toisessa tutkimusryhmässä, jossa ryhmävahvistamista oli toteutettu lisäksi muun muassa kielen kautta, tämä lasten taipumus oli korostunut.
Tutkimusjakson lyhyys ei tietenkään vedä vertoja sukupuoleen sosiaalistamisen elinikäiselle prosessille, mutta se havainnollistaa osuvasti ryhmään kuulumisen ja identifioitumisen merkityksellisyyttä lapselle. Samanlaiset psykologiset mekanismit, joilla omaa ryhmää suositaan ja muihin ryhmiin liitetään ennakkoluuloja, vaikuttavat myös sukupuolen mukaan ryhmäytymisessä.
Käsitteiden ja kategorioiden oppimiseen liittyy aina myös moraalinen ulottuvuus. Osana oppimisprosessia lapset myös aktiivisesti vartioivat tiettyjä moraalisia rajoja ja sukupuoliraja on yksi näistä. Lapsi ei välttämättä koe tätä aikuisen taholta tulleena ulkoisena pakotteena, vaan sosiaalistuessaan yhteiskunnan sääntöihin sukupuoleen liittyvistä pienistä vihjeistä ja luokitteluista rakentuu lapselle itsestään selvien merkitysten jatkumo. Tällöin jakoa ”tyttöjen ja poikien”, ”miesten ja naisten asioihin” ei tarvitse selittää, se vain on olemassa.8
Sukupuoleen liittyvät vihjeet, ohjeet ja kulttuuriset käsitykset ovat yhteiskuntamme rakenteissa niin syvällä ja huomaamattomiksi naamioituneita, että niiden tarkasteleminen arkeamme rakentavina tekijöinä voi olla joskus vaikeaa. Konkreettisissa toiminnoissa erottelevien tekijöiden, kuten isänpäivätaulujen värivalintojen pohtiminen auttaa kahtiajakojen tunnistamista.9
