Lorut ja laulut kuuluvat vahvasti lasten arkeen. Laulaminen kiinnittää lapsen käsillä olevaan hetkeen ja lapsi voi käsitellä ja sanoittaa tunteitaan laulujen kautta. Satu- ja kuvakirjojen tavoin musiikilla on lapsen elämässä monia muitakin tehtäviä. Niiden kautta lapset saavat tietoa itsestään, muista sekä maailmasta.
Lorujen ja laulujen eivät koskaan kuvaa vain yhtä kuvitteellista hahmoa tai yhtä lasta, vaan myös sitä, kuinka tyttöyttä ja poikuutta määritellään. Kaikista kuvitteellisista elementeistä huolimatta laulut sisältävät kirjallisuuden tavoin viestejä tekijänsä ihmiskuvasta ja ne voivat suodattua osaksi lasten maailmankuvaa.1
Laulut ja lorut ovat aikuisten lapsille luomaa kulttuuria. Siksi myös niissä esiintyvät arvot ja kuvastot kumpuavat aikuisten maailmasta, eivätkä ne ole muuttumattomia, saati ”luonnollisia”.
Kauniit prinsessat, ahkerat työmiehet
Varsinkin vanhempien laulujen sukupuolikuvaukset ovat hyvin perinteisiä, kuten yllä olevassa Prinsessa Ruususessa: pojat ovat aktiivisia toimijoita ja tytöt passiivisia toiminnan kohteita. Aktiiviselle pojalle sallitaan myös hurjuus, kuten vaikkapa merirosvolauluissa.2
Usein toistuva teema lastenlauluissa ovat erilaisia ammatteja kuvaavat lorut ja laulut, esimerkiksi Pieni nokipoika, Posteljooni ja Meripojat. Lauluissa esiintyvät pääsääntöisesti pojat ja miehet tai ne kertovat aloista, jotka ovat miesvaltaisia.3
Aikuisten maailma hiipii tällä tavoin osaksi lasten maailmaa: tutut laulut ja lorut ovatkin yllättävän lähellä arkitodellisuutta, kun ne kuvaavat työelämää, joka on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa jakautunut vahvasti sukupuolittain. Laulut tarjoavat samastumisen kohteita pääasiassa pojille, ja ne myös esittävät jaon miesten ammatteihin ja naisten ammatteihin hyvin luonnollisena. Yhdessä muiden kulttuurista tulevien viestien kanssa ne vaikuttavat lapsen käsityksiin siitä, millaisia ammatteja miehille ja naisille on tarjolla ja millaiset ammatit heille sopivat.4
Me ja muut
Lauluissa ja loruissa käsitellään myös usein erilaisia kulttuureita ja niissä eläviä ihmisiä. Lauluissa muiden kulttuurien edustajat typistyvät usein stereotyyppisiksi hahmoiksi, joita kuvataan valkoihoisen länsimaalaisen näkökulmasta. Intiaanit ovat sulilla koristeltuja villejä, Afrikka on musta ja pimeä ja niin edelleen. Tällaisia lauluja ovat esimerkiksi Intiaanin sotahuuto, Hottentotti ja Telefoni Afrikassa.
Kulttuurien kohtaamisen haasteita voi olla vaikea purkaa, jos lapsille tarjolla olevassa kuvastossa on vain vähän eri kulttuurien edustajia ja silloinkin aina samanlaisissa rooleissa. Myös etniseen vähemmistöön kuuluvasta lapsesta voi olla hämmentävää kuulla tai osallistua sellaisten laulujen laulamiseen.
On hyvä miettiä, osallistuvatko näennäisen viattomat ja hauskoiksi mielletyt laulut hierarkkisten erojen, viime kädessä rasismin, tuottamiseen. Lapsen mahdollisuus arvioida kriittisesti laulujen tarjoamaa tietoa on erilainen kuin aikuisen. Vahvat jaot meihin ja muihin, länsimaalaisiin ja toisiin pahimmillaan uusintavat stereotyyppisiä mielikuvia. Niiden tarjoama tieto muista on toiseuttavaa, eli muiden esittämistä minusta ratkaisevasti poikkeavalla tavalla.5
Kohti moninaisuutta
©Katriina Rosavaara
Moni lapsi voi löytää perinteisistä kuvista tai rooleista samastumisen ja ihailun kohteita, ja mielihyvän tunteminen näistä sukupuolen esityksistä on sallittua. On kuitenkin hyvä huomioida lasten väliset erot. Osalle lapsista ne eivät tuo samastumisen mahdollisuutta vaan muistuttavat jopa kipua ja tuskaa aiheuttavalla tavalla siitä, että on olemassa normi, jota ei itse pysty saavuttamaan.
Tasa-arvotyön ideana ei ole välttämättä kieltää sellaisiakaan lauluja tai loruja, joiden välittämä maailmankuva on stereotyyppinen. Laulujen historiallisuutta on kuitenkin hyvä käyttää keskustelun pohjana lasten kanssa. Miten oli ennen, miten on nyt? Tärkeintä on tarjota lapsille monipuolisesti loruja ja lauluja, joissa on erilainen roolien kirjo, ja varmistaa, että kukin lapsi pääsee vuorollaan kokeilemaan kaikkia tarjolla olevia rooleja.
Parhaimmillaan laulut ja lorut sekä koko lastenkulttuuri tarjoavat samastumiskohteita myös niiden ihmisten elämäntilanteisiin ja tunteisiin, jotka eivät ole samanlaisia kuin itse on.6
